Apteekki.fi syöte

"Apteekkaria ilahduttaa, että olette pohdiskellut sopivaa ajankohtaa lääkkeen otolle, sillä useilla lääkkeillä ottoajankohta ja -tapa voi merkittävästi vaikuttaa lääkkeen tehoon. On esimerkiksi lääkkeitä, jotka suositellaan otettavaksi aamulla tyhjään vatsaan ja vastaavasti lääkkeitä, jotka suositellaan otettavaksi aterian yhteydessä. Toki on myös monia lääkkeitä, joiden ottoajalla ei ole merkitystä. Primaspan kuuluu näihin lääkkeisiin. Sen voi ottaa joko aamulla tai illalla, mikä tuntuu teille luontevimmalta. Kannattaa pohtia myös, milloin lääkkeen otto tulee parhaiten muistettua. Vain otettu lääke auttaa.

Primaspanin sisältämä asetyylisalisyylihappo vähentää veren hyytymistä estämällä verihiutaleidentoimintaa. Tämän vaikutuksensa takia sitä käytetään aivoinfarktin ja aivoverenkierron häiriöiden sekä sydäninfarktin ehkäisyyn lääkärin arvioitua kokonaisriskin. Vaikka lääkettä saa ostaa ilman reseptiä, sen käyttö aloitetaan vain lääkärin kehotuksesta. Onhan tilanteenne tällainen?"

Apteekkari Petteri Henriksson, Karjaan apteekki

Julkaistu Terveydeksi! 3/2025

Mitä haluaisit kysyä apteekkarilta?
Lähetä kysymyksesi palstalle täältä>

Lue lisää:

Mitä tabletti sisältää?

Onko tyypin 2 diabeteksen lääkitys loppuiän?

Milloin unohtunut lääke otetaan?

Vessanpöntöllä kännykkää selaavat saattavat saada peräpukamia muita todennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Kännykkä kädessä pöntöllä tulee istuttua pitempään, mikä luultavasti selittää pukamariskin.

Tiedot perustuvat kyselytutkimukseen, johon osallistui 125 aikuista kolonoskopiaan ohjattua aikuista. Tähystystutkimuksen tekijät tutkivat potilaat myös peräpukamien varalta.

Kaikkiaan 66 prosenttia potilaista kertoi käyttävänsä kännykkää pöntöllä istuessaan, ja heillä peräpukamia todettiin lähes 50 prosenttia todennäköisemmin kuin muilla potilailla. Tämä havaittiin senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin potilaiden ikä, elintavat ja vessatottumukset.

Kännykänselaajat istuivat pöntöllä selvästi pitempään kuin muut potilaat, mikä tutkijoiden mukaan todennäköisesti selittää tuloksia. Lähes 40 prosenttia kännykkää vessassa käyttävistä istui pöntöllä yli viisi minuuttia. Muista potilaista pitkiä istuntoja harrasti vain 7 prosenttia.

Tulokset olisi hyvä varmistaa suuremmissa tutkimuksissa, mutta tutkijat suosittavat silti jättämään kännykän selaamisen muihin hetkiin.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä PLOS One -lehdessä.

Peräpukamat ovat seuraus anaalityynykkeiden suurentumisesta tai pullistumisesta peräaukon ulkopuolelle. Verenvuoto, kutina ja hygieniaongelmat ovat yleisimmät oireet, mutta yleensä peräpukamat paranevat itsestään.

Ihmisten kanssa säännöllisesti työskentelevät ammattilaiset, kuten sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijät, ovat keskimääräistä suuremmassa vaarassa sairastua tyypin 2 diabetekseen, selviää laajasta Ruotsissa tehdystä rekisteritutkimuksesta.

Kuormittavat emotionaaliset vaatimukset asiakas-, oppilas- ja potilastyössä suurentavat diabetesriskiä miehillä noin 20 % ja naisilla 24 %. Erilaiset konfliktitilanteet, kuten haastavat kohtaamiset, suurentavat diabetesriskiä miehillä 15 % ja naisilla 20 %.

Karoliinisen instituutin tutkijoiden mukaan sosiaalisen ja emotionaalisen tuen puute työpaikalla pahentaa tilannetta entisestään, koska työntekijät jäävät yksin kuormituksen kanssa. Sairastumisriskiä suurentaa myös se, että työstressistä kärsivillä on usein epäterveellisemmät elintavat.

Aikuistyypin diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Aiempien tutkimusten mukaan monet työhön liittyvät haitalliset tekijät, kuten työstressi, työpaikkakiusaaminen, työpaikkaväkivalta ja arvostuksen puute, suurentavat diabetesriskiä. Tutkimuksissa on selvinnyt myös, että stressi voi esimerkiksi käynnistää elimistössä hiljaisen tulehdustilan, häiritä rasva-aineenvaihduntaa ja suurentaa kortisolipitoisuuksia, mitkä kaikki voivat edistää aikuistyypin diabeteksen kehittymistä.

Ruotsalaistutkimuksessa oli mukana noin kolme miljoonaa Ruotsissa asuvaa työssä olevaa henkilöä, iältään 30–60 vuotta. Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

Päivittäisten askelten mittaaminen on kätevä tapa arvioida liikkumista, mutta tutkimukset eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka monta askelta päivässä olisi hyvä ottaa. Tuoreen tutkimuskatsauksen perusteella suurimmat hyödyt saa, jos askelia kertyy noin 7 000 päivässä.

Tutkijat analysoivat 57 tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella riittävästi liikuntaa saavat sairastuvat tyypin 2 diabetekseen, moniin syöpiin, masennukseen ja sydän- ja verisuonitauteihin muita epätodennäköisemmin. Myös heidän riskinsä menehtyä sydänsairauksiin tai syöpään on pienempi.

Päivittäin 7 000 askelta ottavien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin oli 25 prosenttia, tyypin 2 diabetekseen 14 prosenttia, dementiaan 38 prosenttia ja masennukseen 22 prosenttia pienempi kuin osallistujien, jotka ottivat keskimäärin 2 000 askelta päivässä. Lisäksi kaatumiset olivat heillä harvinaisempia, ja he menehtyivät tutkimusten aikana sydänsairauksiin, syöpään tai muihin syihin 40–50 prosenttia epätodennäköisemmin. Näiltä osin tulokset perustuvat 31 tutkimuksen meta-analyysiin, jossa tutkimusten aineistot yhdistettiin ja analysoitiin uudelleen.

Vaikka 7 000 päivittäistä askelta soi suurimmat terveyshyödyt, myös vähäisempi liikkuminen pienensi monia riskejä. Tämä tukee nykykäsitystä, jonka mukaan kaikki liikunta on hyväksi, vaikka suurimmat hyödyt saakin liikkumalla enemmän.

Tutkimus julkaistiin Lancet Public Health -lehdessä.

Hengitysilman pienhiukkaspäästöt ja muut ilmansaasteet saattavat suurentaa riskiä sairastua Parkinsonin tautiin taiwanilaistutkimus osoittaa.

Ilmansaasteiden yhteyksiä Parkinsonin tautiin on tutkittu aiemminkin, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Nyt julkaistut tulokset perustuvat yli 5,1 miljoonan keskimäärin 50-vuotiaan taiwanilaisen yksitoistavuotiseen seurantaan. Seurannan aikana 21 000 osallistujaa sairastui Parkinsonin tautiin.

Kun tutkijat yhdistivät tiedot sairastumisista tietoihin osallistujien asuinalueiden ilmansaastepitoisuuksista, he havaitsivat monien keskeisten ilmansaasteiden liittyvän suurentuneeseen sairastumisriskiin.

Hengitysilman PM2,5-pienhiukkasten ja suurempien PM10-hiukkasten suuret pitoisuudet liittyivät noin kolme kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat osallistujat, joiden altistuminen oli vähäisempää. Typpi- ja rikkidioksidien suuret pitoisuudet liittyivät puolestaan 1,5–2-kertaiseen sairastumisriskiin. Myös otsonialtistuksen ja Parkinson-riskin välillä oli yhteys, mutta se ei ollut yhtä voimakas.

Yhteydet näkyivät senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin monia taustamuuttujia, mutta tutkimuksen luonteen vuoksi myös muut seikat kuin ilmansaasteet ovat voineet vaikuttaa sairastumisiin. Ilmansaasteet ovat lukuisin tavoin haitallisia ja voivat aiheuttaa monia sairauksia, joten niiden vähentäminen on joka tapauksessa tärkeää.

Tutkimus julkaistiin Journal of Neurology, Neurosurgery & Psychiatry -lehdessä.

Parkinsonin tauti on etenevä ja parantumaton neurologinen sairaus, joka aiheuttaa mm. lepovapinaa, liikkeiden hidastumista ja jäykkyyttä. Sitä sairastaa noin 16 000 suomalaista.

Paljon liikkuvat ja etenkin ohjattua liikuntaa harrastavat lapset näyttäisivät sairastuvan mielenterveyden häiriöihin muita epätodennäköisemmin. Varsinkin tämä koskee poikia, ruotsalaistutkimus osoittaa.

Ruotsalaisten tulosten perusteella keskeistä näyttäisi olevan noin 10–11 vuoden iässä harrastettu liikunta. Tuolloin fyysisesti aktiivisimmat lapset sairastuivat muun muassa masennukseen ja ahdistukseen selvästi epätodennäköisemmin kuin samanikäiset, jotka liikkuivat vähänlaisesti. Liikunta liittyi pienempään mielenterveysongelmien riskiin sekä tytöillä että pojilla, mutta yhteys oli pojilla voimakkaampi.

Yhteydet havaittiin riippumatta siitä, millaista liikuntaa lapsi harrasti, mutta erityisen selvästi ne nähtiin ohjattua liikuntaa, kuten jalkapalloa tai muuta urheilulajia harrastavilla.

Yhdessä aiempien tutkimusten kanssa havainnot viittaavat lapsuusiän liikuntaharrastusten ehkäisevän ennen 18 vuoden ikää alkavia mielenterveysongelmia, mutta myös monet muut seikat voivat vaikuttaa tuloksiin. Lapsen liikunnallisuuteen ja harrastusmahdollisuuksiin vaikuttavat monet seikat, jotka saattavat myös liittyä heidän sairastumisriskeihinsä.

Tutkimus julkaistiin British Journal of Sports Medicine -lehdessä. Siihen osallistui 17 000 lasta, joita seurattiin 18-vuotiaaksi saakka.

Verkossa ja sosiaalisessa mediassa leviää juuri nyt runsaasti mainoksia, joissa erilaisia tuotteita markkinoidaan virheellisesti THL:n asiantuntijoiden kasvoilla, Fimean hyväksyminä tai muiden lääketieteen asiantuntijoiden suosittelemana.

Viimeisimpänä verkossa on havaittu deepfake -videoväärennöksiä THL:n asiantuntijoiden kasvoilla, jotka mainostavat diabeteksen hoitoon tarkoitettua ihmelääkettä. THL muistuttaa tiedotteessaan, että asiantuntijat eivät koskaan osallistu yksittäisten hoitojen tai lääkevalmisteitten mainostamiseen. Jos sellaiseen törmää, kyse on väärennöksestä, jota ei pidä uskoa.

Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt myös mainoksia, joissa väitetään Fimean myöntäneen tuotteelle sertifikaatin tai muun luvan. Lääkkeille myyntiluvan myöntää lääkeviranomainen, joko Fimea tai Euroopan lääkevirasto. Myyntiluvan saaneet lääkkeet löytyvät Fimean lääkehausta ja niitä myydään vain apteekeissa tai laillisissa verkkoapteekeissa. Lääkinnällisille laitteille ei myönnetä ennakkoon lupia, vaan niiden vaatimustenmukaisuudesta vastaa valmistaja.

Huijausmainoksen tunnistaa usein siitä, että tuote kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Mainoksissa luvataan esimerkiksi nopeaa painonpudotusta tai flunssan paranemista hetkessä. Mainoksissa käytetään usein ennen ja jälkeen -kuvia, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin. Myös tunnettujen asiantuntijoiden kasvojen käyttö mainoksissa on varoitusmerkki epärehellisestä toiminnasta. Tyypillisesti huijaustarjouksissa myös hoputetaan nopeaan ostopäätöksen tekemiseen käyttämällä esimerkiksi ilmaisuja "viimeinen mahdollisuus" tai "vain tänään".

Luotettavalla toimijalla on aina verkkosivustolla selkeät tiedot yrityksestä ja asiakaspalvelusta. Huijaussivustoilla kunnollisia yrityksen yhteystietoja ei useinkaan ole. Epäilyttäviltä sivustoilta voi puuttua myös turvallinen maksamistapa tai toimitus.

Tuoreen tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat voisivat varmuuden vuoksi välttää kännykän, tietokoneen ja muiden laitteiden runsasta käyttöä lastensa läsnä ollessa. Tulosten perusteella laitteet saattavat häiritä vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja mahdollisesti haitata lasten ajatustoimintojen, tunnetaitojen ja käyttäytymisen kehitystä.

Tiedot käyvät ilmi meta-analyysista, jossa yhdistettiin 21 aikaisemman tutkimuksen aineistot ja yhteensä 15 000 osallistujan tiedot. Älylaitteiden, tietokoneen ja median käytöstä kysyttiin vanhemmilta. Osallistujien lapset olivat alle viisivuotiaita.

Kännykän ja muiden medialaitteiden käyttö lapsen läsnä ollessa liittyi jossain määrin lapsen kognitiivisten kykyjen, tunnetaitojen, käytöksen ja sosiaalisten taitojen heikompaan kehitykseen, tulokset osoittivat. Lapset myös viettivät enemmän aikaa ruutujen ääressä.

Tutkijat korostavat, että havaitut yhteydet olivat heikohkoja ja älylaitteiden käytön lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Aiempien tutkimusten perusteella vanhemman liiallinen älylaitteiden käyttö voi kuitenkin haitata lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta, mikä etenkin varhaislapsuudessa saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen.

Tutkimus julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Päivittäin ainakin puolitoista tuntia kävelevät saattavat säästyä pitkittyviltä alaselkäkivuilta muita todennäköisemmin, norjalaistutkimus osoittaa. Havainto vahvistaa näkemystä liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden tärkeydestä selkävaivojen vähentämisessä.

Norjalaisten tutkimukseen osallistui 11 000 keskimäärin 55-vuotiasta, joilla ei ollut kroonisia alaselkävaivoja neljävuotisen seurannan alkaessa. Osallistujien kävelyä ja sen intensiteettiä seurattiin aktiivisuusmittareilla keskimäärin viiden päivän ajan.

Tulosten perusteella vähintään 100 minuuttia päivittäin kävelevät sairastuivat alaselkäkipuun noin viidenneksen epätodennäköisemmin kuin osallistujat, jotka kävelivät korkeintaan 78 minuuttia päivässä. Myös kävelyvauhti vaikutti kroonisten alaselkäkipujen riskiin, mutta ei yhtä paljon kuin kävelyn määrä.

Kroonisena alaselkäkipuja pidettiin, jos ne olivat jatkuneet vähintään kolme kuukautta.

Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena fyysisen aktiivisuuden merkityksestä alaselkäkipujen ehkäisyssä, mutta niitä kannattaa silti tulkita varoen. On esimerkiksi mahdollista, että paljon liikkuvat ovat muutenkin terveempiä ja siksi pienemmässä sairastumisvaarassa.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Suomalaisista noin 40 prosenttia on kärsinyt selkäkivuista edeltävän kuukauden aikana ja 80 prosenttia saa niitä jossain vaiheessa elämäänsä. Yhdellä kymmenestä kivut myös kroonistuvat. Merkittävä osa selkäkivuista johtuu raskaasta tai selkää rasittavasta työstä, joten myös panostukset työturvallisuuteen ja ergonomisiin työtapoihin vähentäisivät kipuilua.

Metformiinilääkitys voi tuoreen tutkimuksen mukaan vähentää tyypin 2 diabetesta sairastavien sekavuustiloja eli deliriumia. Diabetekseen liittyvät sekavuustilat johtuvat usein poikkeuksellisen suurista tai pienistä veren glukoositasoista, mutta sekavuuden taustalla voi olla myös muita syitä.

Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä, ja siihen osallistui yli 130 000 iäkästä tyypin 2 diabetesta sairastavaa, joista puolet oli metformiinilääkityksellä.

Sekavuustilat olivat noin viidenneksen harvinaisempia potilailla, jotka olivat metformiinilääkityksellä, tulokset osoittivat. Yhteys oli voimakkaampi potilailla, joiden lääkitys oli jatkunut pitkään tai joiden metformiiniannokset olivat suurempia.

Tulokset olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samaan viittaavia havaintoja on tehty aiemminkin.

Delirium on keskushermoston toiminnanhäiriöstä johtuva äkillinen sekavuustila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset elimelliset tekijät ja sairaudet. Sekavuustilassa henkilön tajunnan taso, tarkkaavaisuus ja huomiokyky ovat heikentyneet.

Metformiini pienentää veren glukoosipitoisuutta estämällä maksan glukoosintuotantoa. Se on paljon käytetty ja edullinen lääke, ja sitä suositellaan usein tyypin 2 diabeteksen ensisijaislääkkeeksi.

Globaalisti yli 8 miljoonaa ihmistä sairastaa silmänpohjan ikärappeumaa, joka voi vakavasti haitata näkökykyä. Seuraavien vuosikymmenten aikana potilaiden määrä tulee todennäköisesti myös kasvamaan, tuore selvitys osoittaa.

Yli 200 maata ja vuodet 1990–2021 kattavan tutkimuksen perusteella vuonna 1990 näkökykyä haittaavaa silmänpohjan ikärappeumaa sairasti arviolta 3,6 miljoonaa ihmistä, mutta vuoteen 2021 mennessä luku oli noussut jo 8 miljoonaan. Kehitys johtuu pitkälti väestön ikääntymisestä ja väestönkasvusta. Tähän viittaa myös se, että samaan aikaan ikävakioidut sairastuvuusluvut ovat hieman laskeneet.

Jos suunta jatkuu samana, vuonna 2050 näkökykyä haittaavaa silmänpohjan ikärappeumaa sairastaa yli 20 miljoonaa miestä ja naista, tutkijat arvioivat. Tupakointi on tunnettu silmänpohjan ikärappeuman riskitekijä, joten kehitys voi vielä hidastua, jos tupakointia saadaan vähennettyä merkittävästi.

Tutkimus julkaistiin Lancet Global Health -lehdessä.

Silmänpohjan ikärappeuma on yleisin näkövammaisuutta aiheuttava sairaus länsimaissa. Siihen ei ole parantavaa hoitoa, joten tarve sairastumista ehkäiseville keinoille ja hoidoille on suuri.

Arviolta 100 000 suomalaisella on silmänpohjan ikärappeuma. Yleensä potilaat ovat yli 65-vuotiaita. Sairastumisriskiään voi pienentää muun muassa lopettamalla tupakoinnin, syömällä runsaasti vihanneksia ja kalaa, liikkumalla riittävästi ja laihduttamalla mahdolliset liikakilot.

Iän myötä kehittyvä kaihi voi heikentää näkökykyä huomattavasti ja siksi se kannattaisi aina leikata. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kaihileikkaus vähentää myös potilaiden kaatumisia ja niistä aiheutuvia luunmurtumia ja muita vammoja.

Tutkimuksessa hyödynnettiin yhdysvaltalaista terveysrekisteriä, josta poimittiin tiedot yli 60-vuotiaista kaihipotilaista, joista osa oli ollut kaihileikkauksessa kymmenen vuoden sisällä vaivan toteamisesta, ja osa ei.

Kun potilaiden tietoja verrattiin, kaihileikkauksessa olleet olivat kaatuneet selvästi epätodennäköisemmin kuin muut samanikäiset kaihipotilaat. Lisäksi heillä oli vähemmän lonkkamurtumia, olkaluun, värttinäluun ja nilkan murtumia sekä vammasta aiheutuvia aivoverenvuotoja.

Tulokset julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.

Joka kolmannella yli 65-vuotiaalla on näköä haittaava kaihi yhdessä tai kummassakin silmässä. Suomessa tehdään joka vuosi yli 50 000 kaihileikkausta.

Kaihille altistavat mm. ylipaino, tupakointi, liiallinen alkoholinkäyttö sekä jotkin infektiot, lääkitykset ja silmävammat. Myös runsas auringonvalo suurentaa riskiä.

Sosiaalisen median lisääntynyt käyttö varhaisnuoruudessa voi ennakoida myöhempiä masennusoireita yksilötasolla.

Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että lisääntynyt sosiaalisen median käyttö varhaisnuoruudessa vaikutti voimakkaampiin masennusoireisiin myöhempinä vuosina.

Laajassa seurantatutkimuksessa seurattiin lähes 12 000 lasta ja nuorta kolmen vuoden ajan. Lapset olivat tutkimuksen alkaessa 9–10-vuotiaita.

Nuoret raportoivat, kuinka monta tuntia he viettivät sosiaalisessa mediassa arkipäivisin ja viikonloppuisin. Tutkijat arvioivat sosiaalisen median käytön ja masennusoireiden välisiä yhteyksiä kolmen erilaisen rakenneyhtälömallin avulla.

Tulokset osoittivat, että sosiaalisen median käytön lisääntyminen yksilötasolla oli yhteydessä myös masennusoireiden lisääntymiseen seuraavana vuonna.

Tutkimuksessa ei sen sijaan havaittu viitteitä siitä, että aiemmat masennusoireet olisivat johtaneet sosiaalisen median käytön lisääntymiseen.

Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa on havaittu yhteyksiä sosiaalisen median käytön ja masennuksen välillä. Tutkijoiden mukaan havainnot korostavatkin tarvetta ohjata nuoria ja heidän vanhempiaan sosiaalisen median käytössä ja tukea nuorten tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia.

Tulokset julkaistiin lääketieteellisessä JAMA Network Open -lehdessä.

Iäkkäiden miesten ja naisten riski sairastua moniin pitkäaikaissairauksiin saattaa olla suurentunut, jos heillä on vaikeuksia nostaa esimerkiksi viiden kilon painoista kauppakassia, tuore tutkimus osoittaa.

Tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä lihaskunto on tunnettu terveysmittari ikääntyvässä väestössä, mutta yleensä sen arviointiin käytetään menetelmiä, joita ei kaikkialla ole saatavilla. Tämän vuoksi helpot ja arjessa toimivat keinot ovat tervetulleita.

Scientific Reports -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 52 000 iäkkään nelivuotiseen seurantaan 15 eri maassa. Tutkimuksen alussa osallistujilta kysyttiin monista terveyteen ja ikääntymiseen liittyvistä asioista.

Osallistujat, jotka eivät kertomansa mukaan pystyneet nostamaan viittä kiloa, sairastuivat muun muassa nivelreumaan, sydäninfarktiin, korkeaan verenpaineeseen, aivoverenkiertohäiriöön, Alzheimerin tautiin ja saivat lonkkamurtumia muita osallistujia todennäköisemmin.

Lisäksi heille ilmaantui masennusoireita 8 prosenttia todennäköisemmin, nivelrikkoa 7 prosenttia todennäköisemmin ja heidän puristusvoimansa ja elämänlaatunsa heikkenivät todennäköisemmin kuin osallistujien, jotka kykenivät nostamaan viiden kilon painoisia esineitä seurannan alkaessa. Yhteys oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla.

Jos havainnot varmistuvat lisätutkimuksissa, voivat ne auttaa tunnistamaan monien terveysongelmien vaarassa olevia vanhuksia helposti ja edullisesti. Tässä tutkimuksessa viidennes osallistujista koki viiden kilon nostamisen vaikeaksi.