Apteekki.fi syöte

Lasten rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden rokotuskattavuus on Suomessa edelleen hyvä. Tiedot ilmenevät valtakunnallisesta rokotusrekisteristä. 

Vuonna 2020 syntyneistä lapsista 97 prosenttia on saanut kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta, hinkuyskältä, poliolta ja Hib-taudeilta suojaavan viitosrokotuksen. Sen kattavuus on vuonna 2019 ja 2020 syntyneillä hieman matalampi kuin aiemmissa ikäluokissa, jolloin kattavuus on ollut lähes 99 prosenttia. Useilla hyvinvointialueella päästään kuitenkin edelleen 99 prosentin kattavuuteen.

Noin 94 prosenttia vuonna 2020 syntyneistä lapsista on saanut tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaavan MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen. Myös MPR-rokotuskattavuus on valtakunnallisesti ollut hitaassa laskussa viime vuosien aikana. Joillakin hyvinvointialueilla kattavuus on kuitenkin pysynyt hyvällä tasolla tai jopa noussut.

Syitä rokotuskattavuuksien laskulle selvitetään parhaillaan yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa.

- On mahdollista, että lasku selittyy pelkästään tiedonsiirron puutteilla, mutta kartoitamme, onko taustalla myös muita syitä. Koronapandemian alussa pikkulasten rokotuksissa oli puutteita, mutta pääosin rokotukset on otettu myöhemmin, kertoo THL:n asiantuntijalääkäri Anniina Virkku.

Rotavirusrokotteen ja pneumokokkirokotteen kattavuudet ovat pysyneet aiemmalla tasolla. Rotavirusrokotteen on saanut 93 prosenttia ja pneumokokkirokotteen 96 prosenttia vuonna 2020 syntyneistä lapsista.

Vesirokkorokotteen suosio on ollut kasvussa joka vuosi sen jälkeen, kun rokote tuli osaksi rokotusohjelmaa syksyllä 2017. Nyt suosio vaikuttaa kuitenkin tasaantuneen. Vuonna 2020 syntyneistä lapsista vesirokkorokotuksen on saanut noin 86 prosenttia, mikä on samaa tasoa kuin vuonna 2019 syntyneillä.

Rokottamattomuus on Suomessa edelleen hyvin harvinaista. Lapsi katsotaan rokottamattomaksi, jos hän ei ole saanut yhtään rotavirus-, pneumokokki-, MPR- ja viitos- tai nelosrokotetta.

Niiden lasten osuus, jotka eivät ole saaneet yhtään rokotusta kolmeen ikävuoteen mennessä, on pysynyt vakaana useita vuosia. Rokottamattomia on ollut yleensä noin yksi prosentti ikäluokasta. Vuonna 2020 syntyneissä lapsissa rokottamattomien osuus on hieman noussut, 1,4 prosenttiin.

Niiden lasten osuus, jotka eivät ole saaneet yhtään rokotusta kahdeksaan ikävuoteen mennessä, ei sen sijaan ole juurikaan kasvanut. Kahdeksaan vuoteen asti ilman perusrokotuksia on vuonna 2015 syntyneistä jäänyt vain 0,8 prosenttia.

Vakava näköhermosairaus glaukooma lisääntyy väestön ikääntyessä. Joka vuosi tehdään yli 2500 uutta glaukoomadiagnoosia ja jo arviolta 200 000 suomalaista sairastaa tautia, moni valitettavasti tietämättään. Glaukooma etenee hitaasti ja usein täysin oireettomasti.

Hoitamattomana glaukooma voi aiheuttaa näkövammaisuutta ja jopa sokeutta. Koska syntyneitä vaurioita ei voida parantaa, taudin aikainen toteaminen on tärkeää. Tästä syystä jokaisen yli 40-vuotiaan on hyvä käydä säännöllisesti silmälääkärin tarkastuksessa.

Glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta lääkesilmätipoilla, laserhoidoilla ja paineleikkauksilla. Vaikka hoitomenetelmät ovat kehittyneet, voi vakavan silmäsairauden diagnoosi olla potilaalle järkytys. "Tulenko minä nyt sokeaksi?” on usein potilaan ensimmäinen kysymys glaukoomadiagnoosin jälkeen.

- Hyvien hoitojen ansiosta sokeutuminen on nykyään erittäin harvinaista. Glaukooman etenemisen pysäyttämiseksi on tärkeää havaita sairaus ja aloittaa hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, summaa ilmätautiopin dosentti Päivi Puska.

Syytä glaukoomaan ei tiedetä. Riskitekijöitä ovat kohonnut silmänpaine, perimä, ikääntyminen, likinäköisyys ja mykiön hilseily eli eksfoliaatio. Glaukoomaa kutsutaan myös silmänpainetaudiksi, vaikka kaikilla potilailla silmänpaine ei nouse. Sairautta on vaikea havaita itse, sillä tarkka näkö säilyy pitkään hyvänä näköalueen kaventuessa laidoista.

Glaukoomasta tunnetaan kymmeniä eri muotoja ja jokaisella potilaalla sairaus oireilee ja etenee eri lailla. Siksi myös hoito on jokaisella räätälöityä. Potilaan tilanteesta parhaiten tietää oma hoitava lääkäri.

Vertaistukea glaukooman kanssa elämiseen tarjoaa Glaukoomayhdistys. Yhdistys ylläpitää kaikille avoimia ja maksuttomia vertaistoimintaryhmiä eli glaukoomakerhoja 10 paikkakunnalla ympäri Suomen. Lisäksi Glaukoomayhdistys järjestää esimerkiksi maksuttomia ja kaikille avoimia silmälääkäreiden luentotilaisuuksia. Yhdistyksen puheenjohtaja Ritva Kivimäki on itsekin glaukoomapotilas.

- Toisten kanssa keskustellessa huomaa, että sairauden kanssa ei ole yksin. Ja että glaukooman kanssa pärjää, kunhan käy säännöllisesti hoitosuunnitelmansa mukaisesti tutkimuksissa ja käyttää määrättyjä lääkkeitään, Kivimäki kertoo.

Maailman Glaukoomaviikkoa vietetään 12.-18.3.2023

Glaukoomayhdistys ry on valtakunnallinen potilasjärjestö. Yhdistys aloitti toimintansa vuonna 1998 Helsingissä nimellä Pääkaupunkiseudun glaukoomapotilaat ry. Toiminnan laajennuttua valtakunnalliseksi vuonna 2013 nimeksi muutettiin Glaukoomayhdistys ry.

Omega-3-rasvahappojen ja muiden rasvahappojen määrä ruokavaliossa voi vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti lapselle alkaa kehittyä tyypin 1 diabetes. Suomalaistutkimuksessa tämä havaittiin lapsilla, jotka ovat geneettisesti suurentuneessa vaarassa sairastua tyypin 1 diabetekseen.

Osana tutkimusta tutkijat tarkastelivat 5 600 vuosina 1996–2004 syntynyttä suomalaislasta kuuden vuoden ajan. Seurannan aikana 4,4 prosentilla lapsista todettiin haiman saarekesoluja tuhoava autoimmuunireaktio, joka johtaa tyypin 1 diabetekseen, ja 1,7 prosentilla diagnosoitiin tyypin 1 diabetes.

Saarekesoluautoimmuniteetti oli selvästi harvinaisempi lapsilla, joiden ruokavaliossa oli runsaasti yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja, arakidonihappoa, omega-3-rasvahappoja tai pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Tämä havaittiin riippumatta lasten energiansaannista.

Hieman yllättäen ruokavalion kokonaisrasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen runsaus liittyivät pienempään tyypin 1 diabeteksen riskiin, mutta tämä havaittiin vain, kun lasten energiansaanti huomioitiin analyysissa. Muut rasvat eivät vaikuttaneet diabetesdiagnoosin todennäköisyyteen.

Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia ja viittaavat terveellisten kala- ja kasviperäisten rasvahappojen vaikuttavan siihen, miten todennäköisesti tyypin 1 diabetekseen johtava autoimmuunireaktio etenee. Tyydyttyneitä rasvahappoja koskevat havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta on mahdollista, että niiden runsaus vaikuttaa jollain tavoin lasten muuhun ruokavalioon, mikä puolestaan pienentää sairastumisriskiä.

Omega-3-rasvahapot voivat hillitä tulehdusta, mikä saattaa selittää nyt saadut tulokset. Tässä tutkimuksessa mekanismia ei voitu selvittää, ja on myös mahdollista, että rasvahappojen lisäksi muut seikat ovat vaikuttaneet tuloksiin.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Nutrition -lehdessä.

Tyypin 1 diabetesta sairastavien oma immuunijärjestelmä hyökkää haimassa insuliinia tuottavien solujen kimppuun, mikä vähitellen johtaa diabetekseen. Tämän vuoksi potilaat tarvitsevat insuliinihoitoja läpi elämänsä. Suomessa tyypin 1 diabetes on suhteellisesti yleisempi kuin missään muualla. Kaikkiaan noin 50 000 suomalaista sairastaa sitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ei suosittele väestöpohjaista koronarokotusten tehosteannoskierrosta tälle keväälle. 

Epidemiatilanne on Suomessa tällä hetkellä rauhallinen, eikä keväällä ole toistaiseksi odotettavissa viime vuoden kaltaisia epidemia-aaltoja. Potilasmäärät ovat laskeneet huomattavasti sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Myös koronasta johtuvia kuolemia todetaan aiempaa vähemmän.

THL suositteli syyskuussa kaikille 65 vuotta täyttäneille ja 18 vuotta täyttäneille riskiryhmiin kuuluville syystalven tehosteannosta.

- Tehosteannoksen ottaneilla on tuore immuunisuoja, joten kevään uusi tehosteannos ei antaisi heille merkittävää lisähyötyä vakavan koronataudin ehkäisyssä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoo.

Varianttiräätälöityjä syystalven tehosteannoksia oli annettu Suomessa 23.2.2023 mennessä yli 860 000. Suositus koskee kaikkiaan noin kahta miljoonaa ihmistä. Varianttitehosteannoksen voi yhä hakea omalta hyvinvointialueelta.

Terveillä alle 65-vuotiailla suositellut kolme rokoteannosta tai kaksi annosta ja sairastettu koronatauti antavat erittäin hyvän ja pitkäaikaisen suojan vakavaa tautia vastaan. Suoja ei ole 14 kuukauden seuranta-aikana juuri laskenut, eikä ole odotettavissa, että suoja oleellisesti laskisi tässä ikäryhmässä.

Jos omia suositeltuja koronarokoteannoksia ei ole vielä ottanut, ne voi edelleen ottaa. Hyvinvointialueet vastaavat rokotusten järjestämisestä ja kertovat, mistä ja milloin rokotuksia voi saada.

THL suosittelee, että maaliskuun 2023 alusta alkaen koronarokotusten tehosteannoksia annetaan hoitavan lääkärin yksilöllisen riskinarvion perusteella voimakkaasti immuunipuutteisille 12 vuotta täyttäneille. Samalla on hyvä tehdä arvio koronalääkityksen tarpeesta tartuntatilanteessa, koska voimakkaasti immuunipuutteisilla ei aina muodostu vastetta rokotteelle tai vaste jää heikoksi.

Voimakkaasti immuunipuutteiset eivät saa rokotteista yhtä hyvää suojaa koronatautia vastaan kuin terveet. Voimakkaasti immuunipuutteisia ovat esimerkiksi henkilöt, joille on tehty elinsiirto, jotka saavat dialyysihoitoa tai jotka ovat saaneet solunsalpaajahoitoa vuoden sisällä.

- Oma hoitava lääkäri voi arvioida potilaan rokotussuojan tehostamisen tarpeen, immuunivasteen, sairastumisriskin, muut suojautumiskeinot ja aikataulutuksen suhteessa muuhun hoitoon, kertoo THL:n asiantuntijalääkäri Mika Muhonen.

THL ei anna erillistä ohjetta tehosteannosten määrästä ja aikataulusta voimakkaasti immuunipuutteisille. Rokotevalmisteiden myyntiluvissa tehosteannosten vähimmäisaikaväli on kolme kuukautta.

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat yleisempiä potilailla, jotka käyttävät protonipumpun estäjä -närästyslääkkeitä. Protonipumpun estäjät on yhdistetty moniin muihinkin terveyshaittoihin, joten niitä ei pitäisi käyttää turhaan.

Tiedot käyvät ilmi hollantilaistutkimuksesta, jossa 2 200 sairaalapotilasta seurattiin kolmen kuukauden ajan. Potilaista 370 todettiin antibiooteille vastustuskykyisiä enterobakteereja.

Tulosten perusteella vastustuskykyiset bakteerikannat olivat protonipumpun estäjiä käyttävillä noin 50 prosenttia todennäköisempiä kuin verrokeilla. Tämä havaittiin potilailla, jotka olivat saaneet protonipumpun estäjiä kuukauden sisällä. Yhteys näkyi riippumatta potilaan muusta terveydentilasta ja elämäntavoista.

Muutama vuosi sitten julkaistiin myös meta-analyysitutkimus, jossa yhdistettiin useiden aikaisempien tutkimusten aineistot, ja myös siinä protonipumpun estäjät liitettiin antibiooteille vastustuskykyisiin bakteerikantoihin. Lääkkeet toimivat vähentämällä haponeritystä vatsassa, joten on mahdollista, että tämä edistää haitallisten bakteerien toimintakykyä.

Protonipumpun estäjien käyttö on yleistynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä ja niitä saa myös ilman reseptiä apteekeista. Tutkimusten mukaan jopa 50–70 prosentissa tapauksista lääkkeillä hoidetaan kuitenkin oireita, joihin niitä ei ole tarkoitettu, ja usein lääkitykset kestävät tarpeettoman pitkään.

Pitkät ja suuriannoksiset PPI-lääkitykset on aiemmin yhdistetty myös muun muassa sydänoireisiin, osteoporoosin pahenemiseen ja keuhkokuumeisiin.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Suurin osa suomalaisista 15–17-vuotiaista saa tarpeeksi D-vitamiinia, mutta silti noin kolmanneksen D-vitamiinitasot jäävät alhaisiksi. Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet tässä ikäryhmässä ovat D-vitamiinivalmisteet ja maito.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin 265 kuopiolaisnuoren D-vitamiinin saantia, veren D-vitamiinipitoisuuksia sekä ruokavaliot ja elintavat.

Tulosten perusteella nuorten D-vitamiinin saanti oli pääosin hyvällä tasolla, mutta noin joka neljännellä päivittäinen saanti jäi alle suositusten eli alle 10 mikrogrammaan päivässä. D-vitamiinin pitoisuus veressä oli liian pieni eli alle 50 nmol/l noin joka kolmannella.

Nuorten tärkeimmät D-vitamiinin lähteet olivat D-vitamiinilisät, maito ja kasvismargariinit ja pojilla myös lihatuotteet. Suomessa maitoon ja margariineihin lisätään D-vitamiinia.

D-vitamiinitasoihin vaikuttivat myös muun muassa ulkomaanmatkat aurinkoisiin maihin sekä se, kuinka paljon nuori ulkoili. D-vitamiinin vajaus oli harvinaisempaa korkeasti koulutetuissa ja varakkaammissa perheissä.

Tulokset osoittavat suomalaisnuorten pääosin saavan riittävästi D-vitamiinia, mutta parantamisen varaakin on. D-vitamiinin vajauksen vaarassa ovat etenkin nuoret, jotka eivät käytä D-vitamiinilisiä tai D-vitamiinilla vahvistettuja elintarvikkeita.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Nutrition -lehdessä.

D-vitamiinia syntyy iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, mutta sitä saa myös ruoasta kuten kalasta sekä vitaminoiduista margariineista ja maitotuotteista. D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa mm. luiden haurastumista.

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia etenkin syys- ja talvisaikaan, ja tämän vuoksi D-vitamiinilisät ovat monille tarpeen.

Kanta-palvelujen ja Omakannan nimissä esiintyy tällä hetkellä paljon huijausviestejä, jotka ohjaavat rikollisten verkkosivustoille. Huijauksiin voi törmätä sähköpostiviestissä, sosiaalisessa mediassa tai hakukoneissa. Rikolliset voivat lähestyä ihmisiä myös tekstiviesteillä, puhelinsoitoilla ja WhatsApp-viesteillä.

Kela muistuttaa, että arkaluonteisia tietoja, kuten henkilötunnusta, ei pidä koskaan lähettää sähköpostitse. Kanta-palvelut ei koskaan kysy henkilötietoja sähköpostilla tai tekstiviestillä.

Omakannassa asioiminen on turvallista kirjaumalla palveluun osoitteessa www.kanta.fi. Omakantaan ei koskaan pidä kirjautua sähköpostiviestin, tekstiviestin tai hakukoneen kautta saadusta linkistä. Omakanta-palvelulla ei myöskään ole erillistä mobiilisovellusta.

Huijausviestit tulee poistaa avaamatta niitä. Jos kuitenkin on päätynyt huijaussivustolle ja epäilee pankkitunnusten joutuneen vääriin käsiin, tulee ottaa yhteyttä oman pankin asiakaspalveluun ja tehdä sen jälkeen rikosilmoitus poliisille.

Ohjeita turvalliseen asiointiin löydät Kanta-palveluiden sivulta.

Huonokuuloisuus on yhdistetty suurentuneeseen muistisairauksien riskiin useissa tutkimuksissa, mutta riskiä voi pienentää käyttämällä kuulolaitetta. Tuoreen meta-analyysitutkimuksen mukaan muisti voi myös parantua sen jälkeen, kun potilas alkaa käyttää kuulolaitetta.

Tutkimus julkaistiin JAMA Neurology -lehdessä, ja siinä yhdistettiin ja analysoitiin 31 tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat yhteensä lähes 140 000 potilaan tiedoista. 11 tutkimuksessa selvitettiin sisäkorvaistutteen ja lopuissa tavanomaisempien kuulolaitteiden vaikutuksia.

Tulosten perusteella muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentyminen oli noin viidenneksen epätodennäköisempää potilailla, jotka käyttivät kuulolaitetta. Tämä havaittiin verrattuna huonokuuloisiin, jotka eivät käyttäneet kuulolaitteita. Tutkimusten seuranta-ajat vaihtelivat kahdesta kahteenkymmeneen vuoteen.

Tutkijat löysivät myös viitteitä siitä, että potilaiden kognitiivisten testien tulokset paranivat sen jälkeen, kun he olivat alkaneet käyttää kuulolaitetta. Tämä nähtiin tosin vain lyhyessä seurannassa eikä ero ollut kovin suuri.

Tulokset eivät paljasta, mistä huonokuuloisuuden ja muistisairauksien yhteys tarkalleen johtuu, mutta aistien heikentyminen voi muun muassa vähentää liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä ja siten edistää dementian kehittymistä.

Keski-ikäisistä noin joka viidennellä on keskustelua haittaava kuulovika, mutta ne yleistyvät huomattavasti iän myötä. Yli 80-vuotiaista kuulovikaisia on noin kolmannes.

Arviolta 100 000 suomalaista sairastaa lievää ja melkein yhtä moni pitemmälle ehtinyttä dementiaa.

Influenssaepidemia on edelleen käynnissä, mutta THL:n tartuntatautirekisteriin raportoidut laboratoriovarmennetut influenssalöydökset ovat viime aikoina vähentyneet. Lokakuun alun jälkeen THL:n tartuntatautirekisteriin on ilmoitettu yhteensä reilut 12 000 varmistettua influenssatapausta, joista 96 prosenttia on influenssa A -viruksia ja 4 prosenttia B-viruksia.

Valtakunnalliseen rokotusrekisteriin oli kirjautunut 11.2.2023 mennessä yli 1,7 miljoonaa annettua influenssarokotusta. Näistä kaksi kolmasosaa on julkisella puolella annettuja kansallisen rokotusohjelman rokotteita. Kaikki annetut rokotukset eivät näy rokotusrekisterin tiedoissa.

Rokote kannattaa yhä ottaa, jos sitä ei ole vielä tällä kaudella saanut. Rokote on lapsille, iäkkäille sekä muille riskiryhmiin kuuluville maksuton. Hyvinvointialueet kertovat mistä rokotuksen saa.

Tällä kaudella 65 vuotta täyttäneiden influenssarokotuskattavuus on pysynyt samalla tasolla kuin aiempina vuosina, noin 60 prosentissa. Alle 3-vuotiaiden lasten rokotuskattavuus on 37 prosenttia ja 3–6-vuotiaiden 27 prosenttia. Luvut ovat jonkin verran matalampia kuin parin edellisen influenssakauden aikana.

- Rokotuskattavuudet ovat hyvin odotettuja. Influenssaviruksen kierto on ollut koronavuosina hyvin vähäistä, mikä on saattanut jonkin verran vähentää erityisesti pienten lasten vanhempien mielenkiintoa influenssarokotuksiin, sanoo THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek.

Nivelreuma näyttäisi olevan tavallista yleisempi miehillä ja naisilla, joiden työpaikan hengitysilmassa on erilaisia pölyjä, kemikaaleja ja muita mahdollisesti haitallisia aineita. Yhteys on sitä voimakkaampi mitä pitempään altistus kestää ja mitä useammalle aineelle työntekijä altistuu.

Tiedot käyvät ilmi ruotsalaistutkimuksesta, jossa tarkasteltiin 4 000 nivelreumaan sairastunutta ja 6 500 samanikäistä tervettä verrokkia. Osallistujilta kyseltiin altistumisesta 32 eri hengitettävälle aineelle.

Nivelreuman riski oli noin neljänneksen suurempi, jos potilas oli altistunut ainakin yhdelle tarkastelluista aineista. Yhteys havaittiin vain nivelreumapotilailla, joilla oli sitrulliinipeptidivasta-aineita (ACPA).

Riskit olivat merkittävästi suurempia, jos työperäisen altistuksen lisäksi potilas tupakoi ja hän oli geneettisesti altis nivelreumalle. Tällaisten potilaiden sairastumisriski oli peräti 18 kertaa suurempi kuin savuttomien osallistujien, joilla ei ollut työperäistä altistusta tai perinnöllistä riskiä.

Miesten työperäinen altistuminen oli yleisempää ja myös kesti pitempään. Miehet altistuivat varsinkin pesuaineille, hiilimonoksidille eli häälle, kivi-, betoni- ja rautapölylle sekä polysyklisille aromaattisille hiilivedyille. Naiset altistuivat pesuaineiden lisäksi useimmiten paperipölylle ja hiilimonoksidille.

Ruotsalaisten tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan altistuminen työpaikan hengitysilman aineille saattaa laukaista nivelreuman. Etenkin tämä koskee tupakoivia potilaita, jotka ovat geneettisesti alttiita nivelreumalle.

Tutkimus julkaistiin Annals of the Rheumatic Diseases -lehdessä.

Nivelreumaan sairastuu vuosittain noin 40 aikuista 100 000:sta. Sairastuneista kaksi kolmannesta on naisia. Useimmiten oireet alkavat vähitellen esimerkiksi nivelten aamujäykkyytenä, arkuutena ja turvotuksena. Niveloireiden ja kipujen lisäksi nivelreuma voi aiheuttaa mm. väsymystä, ruokahaluttomuutta ja lämpöilyä.

Glaukooma on merkittävä näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus, mutta sen laajaa seulontaa ei pidetä nykytiedon valossa tehokkaana. Jos seulontoihin kuitenkin ryhdyttäisiin, tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella silmiä ei tarvitsisi tutkia kovin usein. Viiden vuoden välein todennäköisesti riittäisi, tulokset osoittavat.

Tutkimuksessa tarkasteltiin runsasta 2 000 keskimäärin 67-vuotiasta ruotsalaista, jotka olivat osallistuneet glaukooman seulontatutkimukseen vuosina 1992–1997. Glaukoomaa seulottiin useilla eri menetelmillä.

Tutkijat selvittivät, kuinka moni potilas sairastui glaukoomaan ja yhdistivät tiedot seulontatuloksiin. Näin he pystyivät päättelemään, miten aikaisin glaukoomatapaukset pystyttiin tunnistamaan seulonnoissa.

Kahden eri analyysin perusteella glaukoomat havaittiin seulonnoissa keskimäärin kymmenen vuotta ennen diagnoosia, mikä on varsin pitkä aika. Tämän perusteella riittävä seulontaväli olisi tutkijoiden arvion mukaan noin viisi vuotta.

Ruotsalaisten havainnot viittaavat viiden vuoden välein tehtävien seulontojen todennäköisesti riittävän glaukooman seulomiseen, mutta tuloksia kannattaa tulkita varoen. Nykytiedon valossa on epävarmaa, kuinka hyvin seulonnat vähentävät näkövammaisuutta, minkä lisäksi laajat seulonnat ovat kalliita.

Tutkimus julkaistiin JAMA Ophthalmology -lehdessä.

Glaukooma on hitaasti etenevä näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus, jota sairastaa noin 90 000 suomalaista. Se yleistyy iän myötä ja valtaosa potilaista on yli 65-vuotiaita. Silmänpaineen alentaminen on ainoa tunnettu hoito glaukoomaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan vain kahdeksan prosenttia buprenorfiinia ennen kuolemaansa päihteenä käyttäneistä oli ollut korvaushoidossa.

Buprenorfiini on Suomessa yleisimmin käytetty opioidi ja myös yleisin  opioidikorvaushoidossa käytetty lääkeaine. Se on oikein käytettynä turvallinen ja tehokas, mutta väärinkäytettynä ja etenkin yhdistettynä muihin lääke- ja huumausaineisiin ylivoimaisesti eniten myrkytyskuolemia aiheuttava huumausaine Suomessa.

Suomessa korvaushoidon ulkopuolella kuolee etenkin alle 25-vuotiaita. Nuorista vainajista alle prosentti oli ollut kuollessaan tai viimeisen elinvuotensa aikana korvaushoidossa. Yli 25-vuotiaista korvaushoidossa oli ollut 13 prosenttia.

- Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että Suomessakin valtaosa opioidien päihdekäyttöön liittyvistä kuolemista tapahtuu hoidon ulkopuolella. Tämä vahvistaa kansainvälisissä tutkimuksissa todettua käsitystä, että korvaushoito pelastaa henkiä ja korvaushoitoon pitäisi päästä nykyistä matalammalla kynnyksellä, toteaa väitöskirjatutkija Claudia Mariottini Helsingin yliopistosta.

Yleisesti ottaen huumeisiin, kuten muihinkin tapaturmaisiin syihin, kuolee enemmän miehiä kuin naisia. Nyt julkaistussa tutkimuksessa naisia oli kuitenkin merkitsevästi enemmän alle 25-vuotiaiden joukossa kuin vanhemmissa ikäryhmissä.

- Nuoret naiset vaikuttavat olevan vielä miehiäkin alttiimpia huumeiden käytön haitoille. He saattavat ottaa suurempia riskejä esimerkiksi annostelussa ja aineiden yhteiskäytössä. Lisäksi useiden tutkimusten mukaan nuorilla naisilla on nuoria miehiä enemmän traumaattisia kokemuksia, mikä saattaa altistaa huumeiden käytölle, Mariottini kertoo.

THL toivoo, että yhteiskunnallinen keskustelu hoitoon pääsyn esteiden purkamisesta jatkuu. Laitoksen koordinoima Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR) on aiemmin esittänyt, että yksi tärkeimmistä keinoista huumekuolemien vähentämiseksi olisi nopeuttaa ja helpottaa korvaushoitoon pääsyä sekä varmistaa hoidon jatkuvuus.

Runsas alkoholinkäyttö on pitkään ollut tärkein haimatulehdusten aiheuttaja, mutta nykyään etenkin tupakointi on noussut alkoholin tasolle. Tuoreen tanskalaistutkimuksen perusteella tupakointi voi nykyään olla jopa tärkein yksittäinen kroonisten haimatulehdusten vaaratekijä.

Yli 100 000 tanskalaisaikuisen seurannan perusteella tupakoivat sairastuvat krooniseen haimatulehdukseen kolme kertaa todennäköisemmin kuin savuttomat. Runsas alkoholinkäyttö liittyy 2,5-kertaiseen sairastumisriskiin, joka sekin on huomattava, mutta silti hieman pienempi kuin tupakointiin liittyvä riski.

Tupakoinnin ja alkoholin lisäksi sappikivet, diabetes, suuri veren triglyseridipitoisuus ja aiemmat haimatulehdukset liittyivät suurempaan kroonisen haimatulehduksen riskiin tanskalaisten aineistossa.

Tupakoinnin merkitys haimatulehduksissa on todettu myös Suomessa. Erityisesti tupakointi yhdessä alkoholin suurkulutuksen kanssa suurentaa sairastumisriskiä.

Tutkimukseen osallistui 108 000 tanskalaista 20–100-vuotiasta, joista 313 sairastui krooniseen haimatulehdukseen yhdeksänvuotisen seurannan aikana. Tulokset julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä.

Vuosikymmeniä kestävä avioliitto saattaa norjalaistutkimuksen perusteella suojata dementialta. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä, mutta vastaavaa on havaittu tutkimuksissa aiemminkin.

Norjalaisten tutkimuksessa yhteys havaittiin seuraamalla 8 700 miestä ja naista 44-vuotiaasta 68-vuotiaaksi. Yli 70-vuotiaana heistä 12 prosenttia sairastui dementiaan ja 35 prosenttia kognitiivisten mielentoimintojen heikentymään.

Tulosten perusteella riski sairastua dementiaan tai sitä lievempään muistisairauteen oli pienin osallistujilla, jotka olivat olleet naimisissa koko tarkastelujakson. Tämä havaittiin verrattuna osallistujiin, jotka olivat naimattomia koko seurannan ajan tai olivat eronneet sen aikana.

Jos kaikki osallistujat olisivat olleet naimisissa koko seurannan ajan ja olisivat muutenkin samanlaisia, noin 6 prosenttia dementioista olisi estynyt, tutkijat arvioivat.

Aiemmissa tutkimuksissa pitkän parisuhteen terveyshyötyjä on selitetty terveellisillä elämäntavoilla, mutta norjalaisten tulokset pysyivät samoina senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin tupakointi, lihavuus, verenpaine, sosiaaliset suhteet sekä monia muita dementian riskiin vaikuttavia seikkoja. Osa tuloksista tosin selittyi jälkeläisillä, tutkijat havaitsivat. Naimattomien sairastumisriski oli selvästi pienempi, jos he olivat saaneet lapsia jossain vaiheessa elämäänsä.

Havainnot vahvistavat näyttöä pitkiin parisuhteisiin liittyvistä terveyshyödyistä ja osoittavat niiden olevan ainakin osittain riippumattomia elämäntavoista. Ilmiön taustalla olevat mekanismit ovat kuitenkin vielä selvittämättä.

Tutkimus julkaistiin Journal of Aging and Health -lehdessä.

Puistot ja viheralueet on yhdistetty kaupunkilaisten terveyteen useissa tutkimuksissa, mutta tuoreiden suomalaistulosten perusteella hyödyt saadakseen puistoissa ja metsissä pitää myös käyskennellä, pelkkä niiden lähellä asuminen ei auta.

Tulokset perustuvat vuosina 2015–2016 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin myös osallistujien asuinalueiden vehreyttä ja vesistöjen määrää kilometrin säteellä kodista. Tutkimukseen osallistui 7 300 yli 25-vuotiasta.

Osallistujien terveys pääteltiin siitä, kuinka moni heistä käytti mielenterveys-, verenpaine- tai astmalääkityksiä.

Viheralueiden tai vesistöjen läheisyys tai niiden näkyminen ikkunasta eivät liittyneet lääkitysten todennäköisyyteen, tulokset osoittivat. Lääkitykset olivat sen sijaan noin 25–30 prosenttia harvinaisempia osallistujilla, jotka säännöllisesti kävivät ja oleskelivat puistoissa, metsissä tai muilla viheralueilla.

Osallistujien sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ei vaikuttanut yhteyksiin, mutta osa tuloksista saattoi selittyä painoindeksillä. Puistoja käyttävät olivat jonkin verran muita osallistujia hoikempia, tutkijat havaitsivat.

Havainnot olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat puistoja ja muuta kaupunkiluontoa hyödyntävien välttyvän lääkitystä vaativilta mielenterveysongelmilta, korkealta verenpaineelta ja astmalta muita kaupunkilaisia todennäköisemmin. On kuitenkin myös mahdollista, että terveemmät yksilöt vain liikkuvat enemmän puistoissa ja metsissä.

Puistojen, viheralueiden ja luonnon terveyshyödyistä on saatu viitteitä monissa tutkimuksissa. Metsä ja viheralueet voivat muun muassa vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja laskea sydämen sykettä. Viheralueiden lähellä asuvilla on myös vähemmän sydän- ja verisuonitauteja.

Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Syöpään sairastuneet, mutta siitä selvinneet, ovat suurentuneessa luunmurtumien vaarassa, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Varsinkin lonkan ja nikamien murtumat ovat heillä yleisempiä.

Tutkimus julkaistiin JAMA Oncology -lehdessä, ja siihen osallistui 92 000 keskimäärin 69-vuotiasta, joista 14 000 sairastui syöpään vuosina 1999–2017.

Pitkälle edenneeseen syöpään 1–5 vuoden sisällä sairastuneiden riski saada luunmurtuma oli kaksi kertaa suurempi kuin samanikäisten, jotka eivät olleet sairastaneet syöpää, tulokset osoittivat.

Riskit koskivat etenkin nikamien ja lonkan murtumia ja olivat voimakkaimpia potilailla, jotka olivat saaneet kemoterapiaa.

Tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta todennäköisesti kiihtynyt osteoporoosi eli luukato, lihasmassan vähyys, huono tasapaino ja kävelyn vaikeutuminen selittävät syövästä selvinneiden murtumariskiä.

Tupakointi suurensi ja fyysinen aktiivisuus todennäköisesti pienensi sairastumisriskiä, tutkijat havaitsivat. Onkin mahdollista, että syövästä selvinneiden iäkkäiden potilaiden luunmurtumat vähenisivät, jos heistä useampi liikkuisi aktiivisesti ja lopettaisi tupakoinnin.

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä, mutta heistä kaksi kolmannesta paranee. Syöpädiagnoosin saa vuosittain noin 30 000 suomalaista.

Tutkijat ovat tunnistaneet merkkiaineproteiinin, jonka avulla Alzheimerin taudin toteaminen saattaa onnistua jopa kymmenen vuotta ennen kuin ensimmäiset sairauden oireet ilmaantuvat. Jos tulokset varmistuvat lisätutkimuksissa, havainnot voivat aikaistaa Alzheimerin taudin diagnosointia merkittävästi.

Tulokset julkaistiin lääketieteellisessä Brain-lehdessä, ja niiden perusteella Alzheimerin tautiin sairastuvien verinäytteistä voidaan havaita useita merkkiaineita, joiden pitoisuuksien suurentuminen ennakoi sairastumista.

Näistä varhaisin on GFAP-proteiini, jonka pitoisuus suurenee jo noin kymmenen vuotta ennen kuin Alzheimerin taudin ensimmäiset oireet ilmaantuvat. Myös pTau181-proteiinin ja neurofilamentin kevytketjun (NfL) pitoisuudet suurentuvat ennen sairastumista, mutta tämä tapahtuu lähempänä oireiden alkua. pTau181 on tunnettu Alzheimerin taudin merkkiaine ja Nfl kertoo aivosolujen vahingoittumisesta.

Tutkijat uskovat, että GFAP-proteiini liittyy aivojen immuunisolujen aktivoitumiseen, mikä tapahtuu ennen Alzheimerin tautiin kuuluvaa tau-proteiinien kertymistä ja vaurioita. Jos suuremmat lisätutkimukset vahvistavat havainnot, GFAP voi tulevaisuudessa mahdollistaa Alzheimerin taudin varhaisen toteamisen ja ehkä jopa hoitamisen ennen oireiden alkamista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea perhettä, joissa esiintyy harvinaista perinnöllistä Alzheimerin taudin muotoa, jonka kantajista noin puolet sairastuu Alzheimerin tautiin. Osallistujista 33:lla oli sairastumiselle altistava geenimutaatio ja heitä verrattiin 42 sukulaiseen, joilla mutaatiota ei ollut.

Etenkin toistuvat antibioottikuurit saattavat suurentaa riskiä sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen. Vielä on tosin epäselvää, liittyykö riski antibiootteihin vai sairauksiin, joita niillä hoidetaan.

Tiedot perustuvat tanskalaistutkimukseen, jossa käytettiin yli 6 miljoonan yli 10-vuotiaan tanskalaisen rekisteritietoja. Osallistujista 90 prosenttia oli saanut vähintään yhden antibioottikuurin vuosina 2000–2018. Seurannan aikana 36 000 osallistujaa sairastui haavaiseen paksusuolitulehdukseen ja 17 000 Crohnin tautiin.

Antibiootteja saaneet sairastuivat tulehduksellisiin suolistosairauksiin todennäköisemmin kuin osallistujat, joita ei ollut hoidettu antibiooteilla, ja tämä havaittiin riippumatta potilaan iästä. Riskit kuitenkin suurenivat iän myötä.

Antibioottikuuri liittyi 28 prosenttia suurempaan sairastumisriskiin 10–40-vuotiailla ja 48 prosenttia suurempaan riskiin yli 40-vuotiailla. Sairastumisriski myös suureni tasaisesti mitä useampia antibioottikuureja potilas oli saanut. Suurimmassa sairastumisvaarassa olivat yli viisi antibioottilääkitystä saaneet.

Selkein yhteys havaittiin, kun potilasta oli hoidettu antibiooteilla, joita usein käytetään suoliston tulehdusten hoidossa.

Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne vihjaavat etenkin useita antibioottikuureja saavien sairastuvan tulehduksellisiin suolistosairauksiin muita todennäköisemmin.

Tutkijat pitävät mahdollisena, että antibiootit sekoittavat suoliston bakteerikantoja ja sitä kautta edesauttavat suolistosairauksien syntyä, mutta tästä aineistosta ei voi päätellä johtuuko riski antibiooteista, sairauksista, joilla niitä hoidetaan vai jostain muusta vielä tuntemattomasta seikasta.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Gut-lehdessä.

Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleistyneet varsinkin länsimaissa viimeisimpien vuosikymmenten aikana ja nykyään lähes 7 miljoonaa ihmistä potee niitä. Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus ovat keskeisimmät tulehdukselliset suolistosairaudet.

Crohnin tauti on pitkäaikainen ja helposti uusiutuva sairaus, joka aiheuttaa muun muassa vatsakipuja, ripulia tai ummetusta, laihtumista ja kuumeilua. Siihen sairastuu vuosittain noin 500 suomalaista.

Haavainen paksusuolitulehdus eli haavainen koliitti on tuntemattomasta syystä aiheutuva pitkäaikainen sairaus, johon liittyvät suolen haavaumat ja tulehdukset aiheuttavat verenvuotoa ja kipuilua.

Työstressi ja stressaavat tilanteet kotona voivat tuoreen tutkimuksen perusteella suurentaa riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöön. Myös taloudelliset vaikeudet ja esimerkiksi avioero saattavat laukaista aivoverenkiertohäiriön.

Tulosten perusteella pahaa työstressiä potevat sairastuivat aivoinfarktiin tai aivoverenvuotoon noin kolme kertaa todennäköisemmin kuin henkilöt, joilla ei ollut työstressiä edeltävän vuoden aikana. Riskit olivat kuitenkin pienempiä, jos työntekijä koki tilanteen olevan hänen hallinnassaan.

Vaikeaa stressiä kotonaan kokevat sairastuivat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin osallistujat, joiden koti oli stressitön. Sairastumisriski oli tässäkin analyysissa pienempi, jos henkilö koki voivansa vaikuttaa tilanteeseen.

Akuutti stressi voi laukaista aivoverenkiertohäiriön henkilöllä, joka on sille altis, mutta pitkäkestoinen stressi voi myös aiheuttaa ateroskleroosia ja verisuonimuutoksia, jotka altistavat aivoverenkiertohäiriöille. Stressaavat elämäntilanteet on yhdistetty myös haitallisiin elämäntapoihin, jotka nekin suurentavat sairastumisriskiä.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä, ja siihen osallistui 13 000 aivoverenkiertohäiriöön sairastunutta ja yhtä monta tervettä keskimäärin 62-vuotiasta miestä ja naista 32 eri maasta ja eri maanosista. Toistuvasta stressistä kärsi 21 prosenttia potilaista ja 14 prosenttia verrokeista.

Vuosittain noin 25 000 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöön. Näistä 1 800 on aivoverenvuotoja, 18 000 aivoinfarkteja ja 5 000 TIA-kohtauksia eli ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä. Sairastumisista noin 80 prosenttia voitaisiin estää. Aivoverenkiertohäiriöille altistavat muun muassa kohonnut verenpaine, tupakointi, epäterveellinen ruokavalio ja puutteellinen liikunta.

Säännöllinen saunominen saattaa vähentää tulehdustiloihin ja tulehduksellisiin sairauksiin liittyvää kuolleisuutta, suomalaisaineistoa hyödyntävä tutkimus osoittaa. Yhteys havaittiin keski-ikäisillä miehillä, jotka saunoivat 3–7 kertaa viikossa.

Tulokset perustuvat 2 600 kuopiolaismiehen 28-vuotiseen seurantaan, jonka alkaessa miehet olivat 42–61-vuotiaita. Seurannan aikana heistä 1 600 menehtyi.

Tulosten perusteella riski menehtyä seurannan aikana oli suurentunut miehillä, joiden veren hs-CRP-pitoisuus oli suuri. hs-CRP eli herkkä C-reaktiivinen proteiini on merkkiaine, jonka suuri pitoisuus liittyy tulehdustiloihin ja moniin kroonisiin sairauksiin.

Kun analyysissa huomioitiin saunominen, suureen hs-CRP-pitoisuuteen liitetyt riskit havaittiin kuitenkin vain miehillä, jotka saunoivat korkeintaan kahdesti viikossa. Kolmesti tai useammin viikossa saunovien kuolleisuus ei toisin sanoen suurentunut seurannan aikana, vaikka heidän hs-CRP-pitoisuutensa olisi ollut suuri.

Saunomisen terveyshyödyistä on saatu viitteitä aiemminkin, mutta saunomisen ja hs-CRP:n yhteisvaikutuksia kuolleisuuteen ei tiettävästi ole tutkittu tätä ennen. Tämän vuoksi tulokset olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Aiempien tutkimusten perusteella saunominen voi muun muassa alentaa verenpainetta ja parantaa verisuonten ja valtimoiden toimintaa.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä.