Apteekki.fi syöte

Epäsäännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat saattavat liittyä suurentuneeseen vaaraan sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tuore tutkimus osoittaa. Yhteys nähdään riippumatta unien pituudesta.

Tulosten perusteella epäsäännöllisesti nukkuvat sairastuivat sydäninfarktiin, aivoverenkiertohäiriöön tai sydämen vajaatoimintaan neljänneksen todennäköisemmin kuin samanikäiset, joiden unirytmi oli säännöllinen. Tämä havaittiin kahdeksanvuotisessa seurannassa.

Tutkijat selvittivät myös unen määrän vaikutuksia sairastumisriskeihin, mutta ainakaan tämän aineiston perusteella se ei vaikuttanut epäsäännölliseen unirytmiin liitettyihin riskeihin.

Vaihtelevat nukkumaanmeno- ja heräämisajat on yhdistetty terveysriskeihin aiemminkin, mutta tarkkaa syytä ilmiölle ei tiedetä. Esimerkiksi immuunipuolustuksen tai hormonitoiminnan häiriintyminen, tulehdustila ja monet elintavat voivat olla yhteyden taustalla. Asian selvittäminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia.

Tutkimus julkaistiin Journal of Epidemiology & Community Health -lehdessä, ja siihen osallistui 72 000 brittiaikuista. Nukkumisrytmiä mitattiin aktiivisuusrannekkeilla viikon ajan, minkä jälkeen osallistujia seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL:n) rekisteritietojen mukaan lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien määrä on edelleen kasvanut. Vuonna 2023 noin 11 prosentilla alakouluikäisistä pojista oli ADHD-diagnoosi. 13–17-vuotiailla pojilla vastaava osuus oli noin 10 prosenttia. Alakouluikäisillä tytöillä ADHD-diagnoosien yleisyys oli noin 4 prosenttia ja 13–17-vuotiailla noin 6 prosenttia.

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on yleinen lapsuudessa alkava ja usein aikuisuuteen saakka jatkuva neurokehityksellinen oireyhtymä.

Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet viime vuosina suhteellisesti voimakkaimmin 13–17-vuotiailla tytöillä.

- Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleistyminen ei ole vielä tasaantumassa. Lisäksi tulokset vahvistavat osaltaan käsitystä siitä, että tytöillä diagnosointi tapahtuu poikiin nähden selvästi myöhemmin. Vastaavaa on havaittu myös Ruotsissa ja Tanskassa”, toteaa Kelan erikoistutkija Miika Vuori.

Myös ADHD-lääkkeiden käyttö yleistyy lapsilla ja nuorilla. Kelan hallinnoimien rekisteritietojen mukaan vuonna 2023 niitä käytti lähes 46 500 lasta ja nuorta. Heistä 33 100 oli poikia ja 13 350 tyttöjä.

Hyvinvointialueiden väliset erot lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyydessä ja ADHD-lääkkeiden käytössä ovat suuria. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ja ADHD-lääkkeiden käyttö ovat yleisimpiä Itä-Suomessa ja harvinaisimpia Pohjanmaalla ja Itä-Uusimaalla.

- Suuret alueelliset erot sekä diagnooseissa että lääkehoidossa viittaavat siihen, että tutkimus- ja hoitokäytännöissäkin on merkittävää alueellista vaihtelua. Tähän tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, toteaa THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä.

THL:n ja Kelan asiantuntijoiden mukaan alakouluikäisten poikien ADHD-diagnoosien vuosiesiintyvyys Suomessa tulee nousemaan nykytietojen valossa noin 15 prosenttiin ja 13–17-vuotiailla tytöillä noin 8–10 prosenttiin ennen kasvun tasaantumista.

MS-tauti eli multippeliskleroosi saattaa edetä hitaammin, jos potilaan ruokavaliossa on paljon kalaa, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa. Kalan syöminen on aiemmin yhdistetty myös pienempään riskiin sairastua MS-tautiin.

Ruotsalaisten tulokset perustuvat 2 700 MS-potilaan viisitoistavuotiseen seurantaan, ja sen perusteella paljon kalaa syövien MS-tauti paheni epätodennäköisemmin kuin potilaiden, joiden ruokavaliossa oli harvoin kalaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin laajalti potilaiden toimintakykyä, kuten kävelyä, lihasten toimintaa sekä puheen ja aistien toimintaa.

Suotuisia vaikutuksia havaittiin myös potilailla, jotka seurannan aikana lisäsivät kalan käyttöä. Yhteydet nähtiin senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin monia elämäntapoja ja taustamuuttujia, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin.

Kalassa on paljon terveelliseksi tiedettyjä omega-3-rasvahappoja, jotka voivat hillitä tulehdusta ja MS-taudin kaltaisia tulehduksellisia sairauksia. Myös kalan sisältämä tauriini-aminohappo saattaa selittää yhteyksiä, mutta asiaa pitää vielä tutkia lisää.

Tutkimus julkaistiin Journal of Neurology, Neurosurgery & Psychiatry -lehdessä.

MS-taudissa keskushermosto vaurioituu veren valkosolujen tuhotessa hermoja suojelevaa vaippaa eli myeliiniä. Tautia sairastaa arviolta 6 000 suomalaista, ja se on yleisin nuorten aikuisten vammauttava neurologinen sairaus. Oireita ovat muun muassa näkö-, tasapaino- ja virtsanpidätysvaikeudet, uupumus ja lihasjäykkyys.

Ponnistelut globaalia lihavuusepidemiaa vastaan eivät ole tuottaneet lainkaan toivotunlaisia tuloksia, tutkimukset osoittavat. Jos kehitys jatkuu nykyisenlaisena, vuoteen 2050 mennessä jopa 60 prosenttia maailman aikuisista ja kolmannes lapsista ja nuorista on ylipainoisia tai lihavia.

Yli 200 maan tietoihin perustuva analyysi on tähän mennessä mittavin globaali selvitys lihavuudesta. Sen mukaan vuosina 1990–2021 ylipainoisten ja lihavien määrä yli kaksinkertaistui. Tämä tarkoittaa yli 2 miljardia aikuista ja lähes 500 miljoonaa 5–24-vuotiasta.

Jos kehitykseen ei tule muutosta, vuonna 2050 maailman aikuisväestöstä 60 prosenttia (3,8 miljardia) ja lapsista ja nuorista kolmannes (750 miljoonaa) on ylipainoisia tai lihavia.

Lasten ja nuorten lihavuus tulee todennäköisesti yleistymään nopeammin kuin ylipainoisuus. Väestön ikääntymisen myötä myös yli 65-vuotiaiden osuus tulee suurentumaan, tutkijat arvioivat.

Lihavuutta on pidetty varsinkin varakkaiden länsimaiden ongelmana, mutta tosiasiassa lihavuus yleistyy ympäri maailmaa. Lukumääräisesti eniten ylipainoisia ja lihavia on Kiinassa, Intiassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Venäjällä, Meksikossa, Indonesiassa ja Egyptissä. Yli puolet maailman ylipainoisista ja lihavista aikuisista elää näissä kahdeksassa maassa.

Tiedot julkaistiin lääketieteellisessä Lancet-lehdessä.

Suomalaisista yli 20-vuotiaista noin kolmannes on lihavia ja vyötärölihavuutta on lähes 50 prosentilla. Alle 16-vuotiaista tytöistä 18 prosenttia ja pojista 27 prosenttia on ylipainoisia tai lihavia.

Lintujen kevätmuutto lisää lintuinfluenssatartuntojen riskiä, muistuttaa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) tiedotteessaan.

Suomessa on tänä vuonna havaittu lintuinfluenssaa toistaiseksi tammikuun lopussa Turussa naakoilla sekä helmikuussa Taivassalossa kanahaukalla. Ihmisillä lintuinfluenssatartuntoja ei ole Suomessa todettu lainkaan, mutta muualla Euroopassa ja maailmalla niitä on ollut.

Lintuinfluenssarokotukset alkavat tänä vuonna maaliskuussa. Hyvinvointialueet vastaavat rokotusten järjestämisestä ja kertovat, mistä ja milloin rokotuksen voi saada.

Rokotetta suositellaan niille 18 vuotta täyttäneille, joilla on työnsä tai muun olosuhteen vuoksi suurentunut riski saada tartunta. Ryhmään kuuluvat muiden muassa turkistilojen ja siipikarjatilojen pitäjät, heidän perheenjäsenensä sekä tilojen työntekijät.

- Rokote suojaa tällä hetkellä kiertäviä lintuinfluenssaviruksia vastaan. Tutkimusten mukaan rokote suojaa vakavalta taudilta, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Merit Melin.

THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa käytössä oleva lintuinfluenssarokote tarjoaa suojaa tällä hetkellä kiertäviä lintuinfluenssaviruksia vastaan. Lisäksi se voi tuottaa pitkäaikaista suojaa erilaisia lintuinfluenssaviruksia vastaan. Rokotussarjaan kuuluu kaksi annosta.

Lintuinfluenssa on viruksen aiheuttama tauti, jota esiintyy erityisesti linnuilla. Linnuista se voi tarttua esimerkiksi turkiseläimiin ja siipikarjaan. Yhdysvalloissa virusta on todettu myös lypsykarjassa.

Lintuinfluenssa ei tartu helposti ihmisiin. Ihminen voi kuitenkin saada tartunnan sairaista tai kuolleista eläimistä tai niiden eritteistä. Virus voi aiheuttaa ihmiselle oireettoman tai lievän hengitystieinfektion, mutta myös vakavan taudin.

Lievään hengitystieinfektioon voi kuulua kuumetta yskää, päänsärkyä ja hengenahdistusta. Virus voi myös aiheuttaa silmän sidekalvotulehduksen. Vakavassa tautimuodossa lintuinfluenssa voi johtaa keuhkokuumeeseen tai äkilliseen hengityksen vajaatoimintaan, sekä aiheuttaa monielinvaurioita ja neurologisia oireita.

Tartuntoja voi ehkäistä välttämällä koskemista kuolleisiin ja sairaisiin lintuihin tai muihin villieläimiin sekä niiden eritteillä tahriintuneisiin pintoihin.

Asbestialtistus liitetään useimmiten keuhkosairauksiin ja keuhkosyöpään, mutta asbesti voi suurentaa myös monien ruoansulatuskanavan syöpien vaaraa. Tuoreen tutkimuksen mukaan yhteydet ovat hyvin todennäköisesti kausaalisia, ja ne tulisi huomioida asbestille työssään altistuneita hoidettaessa.

Tutkijat yhdistivät ja analysoivat 379 tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella asbestille työssään altistuneet sairastuvat ruokatorvisyöpään 17 prosenttia, vatsasyöpään 14 prosenttia ja paksu- ja peräsuolisyöpään 16 prosenttia todennäköisemmin kuin samanikäiset, jotka eivät ole altistuneet asbestille.

Yhteydet olivat vielä voimakkaampia, jos työtekijän asbestialtistus oli ollut mittavaa.

Asbesti on edelleen eniten työperäisiä sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia aiheuttava kemiallinen altiste Suomessa. Sairastumiset ovat seuraus vuosikymmeniä sitten tapahtuneista altistuksista, mutta korjausrakentamisen ja kaivosteollisuuden yhteydessä uudet altistumiset ovat edelleen mahdollisia.

Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Lapset ja nuoret viettävät entistä enemmän aikaa kännykän, tietokoneen ja muiden digitaalisten laitteiden parissa. Tämä saattaa tuoreen meta-analyysitutkimuksen mukaan suurentaa likinäköisyyden riskiä.

Lukeminen ja muu lähityö tiedetään likinäköisyyden riskitekijäksi, mutta ruutuajan ja likinäköisyyden yhteyksistä tutkimusnäyttö on epäselvempi.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat 45 tutkimuksen ja 340 000 keskimäärin yhdeksänvuotiaan tietoihin.

Analyysin perusteella jokainen tunnin lisäys päivittäisessä ruutuajassa liittyi 20 prosenttia suurempaan likinäköisyyden todennäköisyyteen.

Yhteys voimistui tasaisesti mitä enemmän lapsi vietti ruutujen ääressä. Esimerkiksi neljä tuntia päivittäin erilaisia digitaalisia laitteita käyttäville kehittyi likinäköisyyttä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin lapsille, joiden ruutuaika oli vähäinen.

Analyysissa ei huomioitu lukemista, kirjoittamista ja muita perinteisempiä lähityön muotoja, jotka altistavat likinäköisyydelle. Tämän vuoksi osa nyt havaituista yhteyksistä voi osittain selittyä muilla seikoilla kuin pelkällä ruutuajalla. Myös vähäinen ulkoilu voi altistaa likinäköisyydelle, tutkimuksista tiedetään.

Suomessa likinäköisyyttä eli likitaittoisuutta eli myopiaa on muutamalla prosentilla 7–8-vuotiaista lapsista, mutta aikuisiässä jo noin 20–30 prosentilla. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, vuonna 2025 mahdollisesti puolet maailman väestöstä on likinäköisiä. Aasiassa likinäköisiä on paikoin jopa 80–90 prosenttia koululaisista.

Papujen, linssien ja muiden palkokasvien lisääminen ruokavalioon näyttäisi auttavan kolesterolin ja veren glukoositasojen hallinnassa, tuore meta-analyysitutkimus osoittaa.

Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin 30 satunnaistetun ja kontrolloidun tutkimuksen ja 1 900 potilaan tiedot. Osallistujat saivat palkokasveja osana tutkimusta.

Tulosten perusteella palkokasvien lisääminen ruokavalioon paransi potilaiden kokonaiskolesterolia ja pienensi LDL-kolesterolin pitoisuuksia jo kuuden viikon koejakson jälkeen. Myös potilaiden paastoglukoositasot laskivat.

Palkokasvien terveysvaikutukset on liitetty niiden sisältämiin kuituihin ja kasviproteiiniin. Palkokasvien lisääminen todennäköisesti myös vähentää joidenkin muiden ruokien syömistä, mikä myös voi parantaa ravitsemusta.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Nutrition -lehdessä.

Sosiaalinen kanssakäyminen, vapaaehtoistyö, matkustelu ja vaikkapa bingon pelaaminen säännöllisesti voivat tuoreen tutkimuksen mukaan lykätä muistisairauksien alkua viidellä vuodella. Sosiaalisten suhteiden ja aktiivisuuden merkitys on tiedetty ennenkin, mutta tulokset vahvistavat näyttöä entisestään.

Tutkimukseen osallistui 1 900 keskimäärin 80-vuotiasta, jotka eivät sairastaneet muistisairauksia seitsenvuotisen seurannan alkaessa. Seurannan aikana 550 osallistujaa sairastui dementiaan ja 700:lla todettiin lievempi muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentyminen.

Tulosten perusteella sosiaalisesti vähiten aktiiviset sairastuivat dementiaan keskimäärin 88-vuotiaina, mikä oli noin viisi vuotta aikaisemmin kuin vilkasta sosiaalista elämää viettävät. Myös dementiaa lievempi kognitiivinen heikentyminen todettiin heillä myöhemmin.

Aivojen monipuolinen käyttäminen sekä sosiaalinen ja aktiivinen elämä on yhdistetty pienempään dementiariskiin monissa tutkimuksissa. Tuloksista on kuitenkin vaikea päätellä, kuinka paljon yhteys johtuu siitä, että sosiaalisesti aktiivista elämää viettävät ovat muita terveempiä ja siksi myös pienemmässä sairastumisvaarassa.

Tutkimus julkaistiin Alzheimer's & Dementia: The Journal of the Alzheimer's Association -lehdessä.

Helsingin ja Tampereen yliopiston tutkijat vertasivat masennuksen nettiterapian tehoa perinteiseen kasvokkain käytyyn psykoterapiaan modernien tilastotieteellisten ja koneoppimismenetelmien avulla. Tutkimus osoitti, että nettiterapia on yhtä vaikuttavaa kuin perinteinen kasvokkain tapahtuva psykoterapia masennuksen hoidossa.

Nettiterapiassa potilas käy terapeutin ohjauksessa läpi samanlaisia kognitiivisen käyttäytymisterapian sisältöjä kuin perinteisessä terapiassa, mutta osin videoihin ja harjoitustehtäviin nojaava tietokoneavusteinen oppimateriaali automatisoi osan terapeutin tehtävistä. Tämä tekee hoidosta edullisempaa.

– Nettiterapia näyttää vähentävän masennusoireita yhtä paljon kuin perinteinen psykoterapia. Nettiterapiaa voidaan siis pitää varteenotettavana vaihtoehtona lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa, tutkimuksen johtaja, akatemiatutkija Tom Rosenström sanoo.

– Nettiterapia ei sovi kaikille, eivätkä kaikki saa riittävää apua nettiterapiasta, ja siksi on tärkeää säilyttää hoitovaihtoehtojen kirjo, hän jatkaa.

Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, ja sen hoitaminen vaatii yhä enemmän resursseja. Nettiterapia tarjoaa kustannuksiin vaikuttavan ratkaisun masennuksen hoitoon. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa mielenterveyspalveluiden kysyntä ylittää tarjonnan. Lisäksi digitaalisten hoitomuotojen kehitys edistää tutkimusta ja hoitoinnovaatioita, mikä voi parantaa tulevien hoitojen tehoa sekä tuo terapian entistä useampien potilaiden ulottuville. Nettiterapiaa voidaan käyttää vaikuttavana hoidon osana myös potilaille, jotka tarvitsevat laaja-alaisempaa apua.

– Vaikka mielenterveyskriisiin vastaaminen voikin edellyttää laajempia yhteiskunnallisia muutoksia, myös toimivaa hoitoa tarvitaan. Tuloksemme osoittavat, että rohkeilla innovaatioilla voidaan parantaa hoitojen kustannusvaikuttavuutta ja näin osaltaan vastata kriisiin, Rosenström sanoo.

Lapsen myöhäinen kronotyyppi eli taipumus olla virkeä illalla, saattaa ennustaa pitkän aikavälin terveyshaittoja, kertoo Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen yhteistutkimus.

Välimuotoiseen kronotyyppiin verrattuna iltatyyppisyys oli yhteydessä epäterveellisempään ruokavalioon, kuten vähäisempään kasvisten ja suurempaan sokeripitoisten ruokien kulutukseen.

Lisäksi iltatyyppiset lapset kokivat enemmän sosiaalista jetlagia (arki- ja viikonloppuöiden välisen unirytmin vaihtelua) ja vaihtelua unen ajoituksessa, vaikkakaan heidän unensa kesto ei ollut lyhyempi kuin lapsilla, joilla oli välimuotoinen kronotyyppi.

Vaikka iltatyyppisyydellä ei ollut yhteyttä varhaislapsuuden painoon, se liittyi suurempaan painonnousuun kahdeksan vuotta myöhemmin tehdyssä seurannassa. Samoin päiväkoti-iässä suurempaa sosiaalista jetlagia kokeneiden lasten paino nousi todennäköisemmin esimurrosikään mennessä.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että iltatyyppiset lapset saattavat olla unen kestosta riippumatta muita alttiimpia epäterveelliselle ruokavaliolle ja painonnousulle ajan myötä. Lisäksi tulokset osoittavat, että vuorokausirytmin häiriöiden mahdolliset kielteiset vaikutukset saattavat alkaa jo päiväkoti-iässä – jo ennen lasten koulutaipaleen alkua – ja jatkua koko lapsuuden.

- Tulosten perusteella vuorokausirytmin krooniset häiriöt, kuten uni-valvekäyttäytymisen ja kronotyypin välinen epäsuhta tai suuri sosiaalinen jetlag, saattavat altistaa lapset pitkän aikavälin terveysongelmille. Havainto korostaa sitä, miten tärkeää on ylläpitää johdonmukaisia unirutiineja ja ottaa huomioon henkilökohtainen vuorokausirytmi jo pienestä pitäen, kertoo tutkija Anna Abdollahi.

Lapsuusiän lihavuuden tehokas hoitaminen vähentää monien sairauksien ja terveysriskien kehittymistä aikuisikään mennessä. Myös riski menehtyä alle 30-vuotiaana on pienempi, jos lihavuushoidot onnistuvat, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa.

Tutkimukseen osallistui 6 700 vähintään yhden kerran lihavuushoitoja 6–17-vuotiaana saanutta. Rekisterien avulla osallistujia seurattiin 18–30-vuotiaaksi.

Lihavuushoitojen avulla laihtuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen 60 prosenttia ja kolesteroliongelmiin 70 prosenttia epätodennäköisemmin ja tarvitsivat aikuisena lihavuusleikkauksia 60 prosenttia harvemmin kuin osallistujat, jotka eivät olleet laihtuneet lapsuudessa. Lisäksi heidän riskinsä menehtyä 18–30-vuotiaana oli lähes 90 prosenttia pienempi.

Myös korkea verenpaine oli harvinaisempi lapsuudessa laihtuneilla, mutta tämä nähtiin vain osallistujilla, jotka saavuttivat normaalipainon. Aikuisiän masennus- tai ahdistusoireisiin lapsuuden lihavuushoidot eivät kuitenkaan vaikuttaneet.

Ruotsalaisten havainnot osoittavat lapsen tai nuoren lihavuuden altistavan monille terveysongelmille, mutta tehokas lihavuuden hoitaminen voi ehkäistä niitä.

Lasten lihavuus on yleistynyt huomattavasti viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, vuonna 2035 arviolta viidennes maailman 5–19-vuotiaista on lihavia.

Tutkimus julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Suomessa asuvista naisista 19 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia kulkee työ- tai opiskelumatkansa aktiivisesti ympäri vuoden, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta Terve Suomi -tutkimuksesta. Aktiivisella kulkemisella tarkoitetaan kävelyä tai pyöräilyä koko matkan tai yli kilometrin kävelyä tai pyöräilyä yhdistettynä julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen.

Tutkimuksen mukaan suurin osa työikäisistä ei liiku fyysisesti työ- tai opiskelumatkoillaan. Selkeästi yli puolet kulkee pääsääntöisesti autolla.

Aktiivinen liikkuminen työ- ja opiskelumatkoilla on yleisintä nuorilla aikuisilla. Koulutusryhmittäin verrattuna aktiivinen liikkuminen on harvinaisinta matalasti koulutetuilla miehillä.

THL on myös mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston Ilmastotuuppaus (CLIMATE NUDGE) -konsortiohankkeessa, jonka tutkimuksessa selvisi, että aktiiviset työmatkat voivat vähentää sairauspoissaolojen määrää.

Työterveyslaitoksen (TTL) toteuttaman tutkimuksen mukaan niillä työntekijöillä, jotka kävelivät tai pyöräilivät työmatkoillaan keskimäärin 61 kilometriä viikossa, oli 8–12 prosenttia pienempi riski sairauspoissaolopäiviin yleisesti ja 18 prosenttia pienempi riski pitkiin sairaspoissaoloihin verrattuna työmatkansa passiivisesti kulkeviin. Lisäksi aktiivisimmilla työmatkaliikkujilla oli keskimäärin 4,5 sairauspoissaolopäivää vähemmän henkilötyövuotta kohti kuin passiivisilla työmatkaajilla.

- Tutkimuksessa hyödyt näkyivät erityisesti töihin pyöräilevillä, koska heillä kilometrejä kertyi pääosin kävelijöitä enemmän, kertoo johtava tutkija Jaana Halonen.

Mahdollisesti jopa puolet tyypin 2 diabetesta sairastavista saa liian vähän monia vitamiineja ja kivennäisaineita.

Yli 130 tutkimuksen ja 52 000 potilaan aineistojen perusteella 45 prosentilla tyypin 2 diabetesta sairastavista on vitamiinien, kivennäisaineiden ja elektrolyyttien vajausta. Mikroravintoaineiden vähyys oli jonkin verran yleisempää naisilla kuin miehillä.

Yleisintä on D-vitamiinin vajaus, joka todettiin 60 prosentilla, sekä magnesiumin ja raudan puutos, jotka havaittiin 40 ja 30 prosentilla.

Liian vähän B12-vitamiinia sai lähes kolmannes potilaista, mutta luku oli vielä suurempi metformiinilääkityksellä olevilla.

Aineistoista ei voi päätellä oliko potilailla vitamiinien ja muiden mikroravintoaineiden vajausta jo ennen sairastumista, vai kehittyivätkö ne vasta tyypin 2 diabeteksen myötä. Suurin osa potilaista oli lisäksi sairaalapotilaita, mikä vaikeuttaa tulosten yleistämistä koko väestöön. Tästä huolimatta tulokset antavat aiheen selvittää ja mahdollisuuksien mukaan korjata potilaiden ravitsemuksen puutteet.

Tutkimus julkaistiin BMJ Nutrition, Prevention & Health -lehdessä.

Magnesiumin yleinen saantisuositus on noin 300–400 mg päivässä. Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, muista kasviksista (peruna, hedelmät, marjat), juomista (kahvi ja mineraalivesi) ja maitovalmisteista.

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia etenkin syys- ja talvisaikaan, ja tämän vuoksi D-vitamiinilisät ovat monille tarpeen. D-vitamiinin suositeltava kokonaissaanti Suomessa on yli 75-vuotiailla 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ja muilla 10 mikrogrammaa. Etenkin talvisin saatetaan kuitenkin tarvita suurempia annoksia. Noin kolmasosa suomalaismiehistä ja viidennes naisista saa liian vähän D-vitamiinia.

Laihuushäiriö (anoreksia nervosa) on vakava mielenterveyshäiriö, jonka oireina on pakonomainen laihduttaminen ja ruumiinkuvan häiriöt, jotka johtavat pahimmillaan vaaralliseen aliravitsemustilaan sekä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Tuore Turun PET-keskuksen tutkimus osoittaa, että aivojen opioidivälittäjäaineiden toiminnan muutokset voivat olla laihuushäiriön taustalla.

- Aivojen opioidivälittäjäaineet säätelevät syömistä ja nautinnon kokemuksia. Laihuushäiriössä aivojen opioiditoiminta on voimistunutta verrattuna terveisiin verrokkeihin, kun taas lihavilla potilailla saman järjestelmän toiminta on vaimentunut. Näiden molekyylien toiminta säätelee todennäköisesti sekä ruokahalun heikkenemistä että voimistumista, toteaa professori Pirjo Nuutila.

Tutkimuksissa mitattiin myös aivojen sokerinkulutusta. Aivot käyttävät noin 20 % koko elimistön energiankulutuksesta, joten tutkijoita kiinnosti, miten energian saannin väheneminen näkyy aivojen energiatasapainossa. 

–  Laihuushäiriöpotilaiden aivot käyttivät sokeria yhtä paljon kuin terveiden verrokkien aivotkin. Vaikka alipaino heikentää elimistön toimintaa monella tavalla, pyrkivät aivot kuitenkin suojautumaan ja säilyttämään toimintakykynsä mahdollisimman pitkään, sanoo professori Lauri Nummenmaa.

– Aivot säätelevät ruokahalua ja syömistä, ja aivojen toiminnan muutokset liittyvät niin yli- kuin alipainoonkin. Koska aivojen opioiditoiminnan muutokset ovat yhteydessä myös ahdistukseen ja masennukseen, voivat uudet tuloksemme selittää laihuushäiriöön liittyviä mielialan ja tunne-elämän muutoksia, Nummenmaa jatkaa.

Tutkimus toteutettiin yhdessä Turun yliopiston, TYKS:n ja eteläkorealaisen Pusanin yliopiston kanssa. Laihuushäiriöstä kärsivien potilaiden ja terveiden verrokkien aivot kuvattiin positroniemissiotomografian avulla Turun PET-keskuksessa. 

Tuoreen Jyväskylän yliopistossa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutetun tutkimuksen mukaan ruokavaliot, joissa korostui niukka kasvisten ja hedelmien saanti sekä runsas punaisen ja prosessoidun lihan, pikaruokien ja sokeroitujen virvoitusjuomien käyttö, olivat yhteydessä nopeampaan biologiseen vanhenemiseen.

Vastaavasti runsaasti kasviksia ja hedelmiä sekä vain vähän lihaa, pikaruokia ja sokeroituja virvoitusjuomia sisältävät ruokavaliot olivat yhteydessä hitaampaan biologiseen vanhenemiseen. 

Biologinen vanhenemisnopeus kertoo poikkeamasta kalenteri-iän ja biologisen iän välillä eli siitä, onko ihminen biologisesti vanha vai nuori suhteessa kalenteri-ikäänsä.

- Osa havaituista yhteyksistä voi selittyä myös muilla elintavoilla, kuten liikunnalla, tupakoinnilla ja kehon painolla, sillä sekä terveydelle suotuisilla että terveydelle haitallisilla elintavoilla on taipumusta kasaantua samoille ihmisille. Ruokavaliolla säilyi kuitenkin pieni itsenäinen yhteys vanhenemiseen, vaikka otimme muut elintavat huomioon, sanoo tutkijatohtori Suvi Ravi. 

Tutkimuksen osallistujat olivat 20–25-vuotiaita kaksosia, mistä johtuen tutkimuksessa pystyttiin tutkimaan myös geeniperimän vaikutusta ruokavalion ja biologisen iän yhteyteen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että yhteinen geeniperimä, mutta ei kaksosten jakama lapsuuden ympäristö, selittää ruokavalion ja vanhenemisen yhteyttä nuoressa aikuisuudessa. 

Tutkimus on osa Ravitsemuksen merkitys kansantautien ehkäisyssä -tutkimushanketta, jota rahoittaa Juho Vainion säätiö. Tässä osatutkimuksessa hyödynnettiin Kaksosten kehitys ja terveys (FinnTwin12) -tutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 826 yksittäistä kaksosta ja 363 kaksosparia. Ruokavaliota selvitettiin frekvenssikyselyllä, jossa osallistujat raportoivat 55 eri ruoka-aineen tyypillisen käyttötiheyden.  

Vähintään 5 000 askelta päivässä liikkuvat säästyvät masennusoireilta muita todennäköisemmin, tuore meta-analyysitutkimus osoittaa. Myös liikunnan lisääminen näyttäisi pienentävän masennusoireiden riskiä.

Analyysissa yhdistettiin 33 tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat 96 000 aikuisen terveystiedoista. Mukaan kelpuutettiin vain tutkimuksia, joissa fyysistä aktiivisuutta oli mitattu askelmittareilla tai vastaavilla laitteilla.

Masennusoireiden riski oli tasaisesti sitä pienempi mitä enemmän potilas liikkui, tulokset osoittivat. Hyödyt olivat kuitenkin selvimmät osallistujilla, jotka ottivat vähintään 5 000–7 000 askelta päivittäin. Heidän masennusriskinsä oli noin 30–40 prosenttia pienempi kuin alle 5 000 askelta päivittäin liikkuvien.

Myös liikunnan lisääminen liittyi masennusriskin pienentymiseen. Riski pieneni 9 prosenttia jokaista tuhannen askeleen lisäystä kohden, tulokset osoittivat.

Meta-analyysin tulokset vahvistavat näyttöä liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkityksestä masennuksen ehkäisyssä. Aiemmissa tutkimuksissa liikunnan on osoitettu lievittävän masennusta sairastavien oireita varsinkin, jos se yhdistetään muihin masennushoitoihin. Vaikutus voi johtua suoraan liikunnasta, mutta myös liikunnan sosiaaliset puolet saattavat selittää osan.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Koronavirusinfektion pitkittäisoireet näyttäisivät olevan yleisempiä naisilla kuin miehillä, tuore tutkimus osoittaa. Miehet sen sijaan ovat alttiimpia vakaville koronainfektioille, ja he myös menehtyvät koronaan naisia todennäköisemmin.

Tiedot käyvät ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa seurattiin 12 000 koronainfektion vuosina 2021–2024 saanutta miestä ja naista. Pitkittyneistä koronaoireista kyseltiin puoli vuotta sairastumisesta.

Koronavirusinfektion pitkittäisoireet olivat noin kolmanneksen yleisempiä naisilla, tulokset osoittivat. Riski oli vielä hieman suurempi 40–55-vuotiaiden ikäryhmässä.

Tarkkaa syytä ilmiölle ei tiedetä, mutta tulosten perusteella ainakin osa siitä liittyy estrogeeneihin. Naisten pitkittäisoireiden riskiin vaikuttivat ikä, raskaus ja menopaussi, mitkä kaikki vaikuttavat myös estrogeenitasoihin.

Aiempien tutkimusten mukaan miehet saavat koronainfektion vakavia muotoja ja myös menehtyvät koronaan naisia todennäköisemmin.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Koronavirusinfektion pitkäaikaisoireista, “pitkästä koronasta” tai “long Covidista” puhutaan, kun oireet ovat kestäneet yli kolme kuukautta. Tavallisia pitkäaikaisoireita ovat uupumus, muistiongelmat ja keskittymisvaikeudet, päänsärky, yskä, hengitysvaikeudet, rytmihäiriötuntemukset sekä lihaskivut ja muut pitkäkestoiset kivut.

Jo vähäisetkin alkoholimäärät voivat suurentaa rintasyövän riskiä, mutta erityisesti riskit koskevat naisia, jotka käyttävät säännöllisesti alkoholia halki aikuisiän.

Tuoreen tanskalaistutkimuksen perusteella keskimäärin yhden alkoholiannoksen päivässä koko aikuisikänsä juovat sairastuvat rintasyöpään 65 prosenttia todennäköisemmin kuin naiset, jotka ovat juoneet noin puolet vähemmän.

Muutokset juomatavoissa aikuisiän aikana eivät juurikaan vaikuttaneet sairastumisriskiin. Olennaisinta haittojen kannalta oli tasainen ja pitkään jatkuva alkoholin käyttö.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä.

Rintasyöpään sairastuu vuosittain noin 5 000 suomalaisnaista. Tapauksista noin 8 prosenttia johtuu alkoholista. Globaalisti alkoholi aiheuttaa lähes 100 000 uutta rintasyöpää vuosittain.

Rintasyövän lisäksi alkoholi aiheuttaa ainakin suun, nielun, kurkunpään ja ruokatorven syöpiä, maksasyöpää ja suolistosyöpää.

Päivittäisestä proteiinin saannista noin puolet olisi hyvä tulla kasvikunnan tuotteista kuten palkokasveista ja pähkinöistä. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tämä pienentäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Tiedot perustuvat 200 000 yhdysvaltalaismiehen ja -naisen 30-vuotiseen seurantaan, jonka aikana 16 000 osallistujaa sairastui sydän- ja verisuonitautiin. Ruokavaliosta kyseltiin neljän vuoden välein.

Tutkijoiden tavoite oli selvittää, kuinka suuri osuus päivittäisestä proteiinin saannista olisi hyvä olla kasviperäistä ja kuinka paljon eläinkunnasta.

Analyysin perusteella sydän- ja verisuonitautien ja sepelvaltimotaudin riski oli pienin osallistujilla, joiden proteiinin saannista noin puolet oli kasviperäistä. Tämä havaittiin verrattuna osallistujiin, jotka saivat proteiininsa melkein pelkästään lihasta.

Kasviproteiinien lisääminen ja punaisen lihan vähentäminen on todettu hyväksi sydänterveydelle monissa tutkimuksissa tätä ennenkin.

Punaisen lihan ja varsinkin teollisesti prosessoidun makkaran ja leikkeleiden runsas syöminen voi altistaa sydän- ja verisuonitautien lisäksi mm. diabetekselle. Osittain yhteydet selittynevät itse lihalla ja sen sisältämällä rasvalla, mutta monissa lihatuotteissa on myös paljon suolaa, mikä lisää terveysriskejä. Myös ruoan valmistustavalla on väliä.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.