Apteekki.fi syöte

Puolet proteiineista olisi hyvä saada kasvistuotteista
Päivittäisestä proteiinin saannista noin puolet olisi hyvä tulla kasvikunnan tuotteista kuten palkokasveista ja pähkinöistä. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tämä pienentäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Tiedot perustuvat 200 000 yhdysvaltalaismiehen ja -naisen 30-vuotiseen seurantaan, jonka aikana 16 000 osallistujaa sairastui sydän- ja verisuonitautiin. Ruokavaliosta kyseltiin neljän vuoden välein.
Tutkijoiden tavoite oli selvittää, kuinka suuri osuus päivittäisestä proteiinin saannista olisi hyvä olla kasviperäistä ja kuinka paljon eläinkunnasta.
Analyysin perusteella sydän- ja verisuonitautien ja sepelvaltimotaudin riski oli pienin osallistujilla, joiden proteiinin saannista noin puolet oli kasviperäistä. Tämä havaittiin verrattuna osallistujiin, jotka saivat proteiininsa melkein pelkästään lihasta.
Kasviproteiinien lisääminen ja punaisen lihan vähentäminen on todettu hyväksi sydänterveydelle monissa tutkimuksissa tätä ennenkin.
Punaisen lihan ja varsinkin teollisesti prosessoidun makkaran ja leikkeleiden runsas syöminen voi altistaa sydän- ja verisuonitautien lisäksi mm. diabetekselle. Osittain yhteydet selittynevät itse lihalla ja sen sisältämällä rasvalla, mutta monissa lihatuotteissa on myös paljon suolaa, mikä lisää terveysriskejä. Myös ruoan valmistustavalla on väliä.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
Aiempi luunmurtuma altistaa uudelle
Luunmurtuma missä tahansa vaiheessa aikuisikää saattaa liittyä suurentuneeseen vaaraan saada uusia murtumia myöhemmin elämässä. Havainto on mielenkiintoinen, sillä aikaisemmin vain keski-iässä sattuneet murtumat on yhdistetty myöhempien luunmurtumien riskiin.
Kanadalaistutkimuksen perusteella aiemmin aikuisiässä luunmurtuman sairastaneet saivat uuden murtuman puolet todennäköisemmin kuin samanikäiset, jotka olivat säästyneet aikaisemmilta luunmurtumilta.
Tutkimukseen osallistui 88 000 keskimäärin 65-vuotiasta, joita seurattiin keskimäärin yhdeksän vuotta. Noin neljännes osallistujista oli saanut luunmurtuman aiemmin aikuisiässä.
Jos havainnot varmistuvat lisätutkimuksissa, luunmurtumariskin arvioinnissa kannattaisi huomioida kaikki aikuisiässä sattuneet murtumat eikä vain myöhemmällä iällä sattuneet.
Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.